Parvekkeella

Ville teki pari viikkoa sitten melkoisen uroteon ja pesi meidän talven aikana lievästi sanottuna järkyttävään kuntoon päässeet parvekekalusteet. Sen jälkeen ollaankin uhmattu Houstonin turhankin lämpimiä kesäkelejä, ja etenkin minä olen viettänyt melko paljon aikaa parvekkeella. Sieltä nyt vaan sattuu löytymään meidän kaikista mukavin löhötuoli, johon aina majoitun joko kirjan tai puhelimen kanssa lukemaan, tai ihan vaan torkkumaan.

Ja koska me ollaan vietetty aikaa parvekkeella, on tarjottu samaa mahdollisuutta myös Mikolle. Itsehän jokseenkin ylenpalttiseen huolehtimiseen taipuvaisena en ihan alun perin ollut varma, että haluanko päästää Mikoa parvekkeelle ollenkaan. Olin onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, että pöljä kissa joko yrittää tunkea itsensä kaiteen raosta ulkopuolelle, tai vaihtoehtoisesti hyppää kaiteen yli jonkun tirpan perään. Ville yritti sanoa että ei se kisu nyt mikään täysidiootti ole, mutta kyllä se joskus on melkoisen hönö. Kolmannesta kerroksesta on kuitenkin pitkä matka maahan.

Tulin lopulta järkiini ja päätin että minun tai meidän molempien ollessa parvekkeella, jää ovi auki jotta Miko voi halutessaan liittyä seuraan. Mutta ei se kyllä ainakaan toistaiseksi ole erityisemmin halunnut. Se ei oikein tunnu ymmärtävän, että mistä tässä parvekehommassa on oikein kyse. Eka visiitti oli ihan todella epäröivä, ja pienikin rasahdus tai meidän liikahdus sai arkajalkakissin pakenemaan sisätiloihin. Mistään kaiteen läpi tunkemisesta ei ollut pelkoakaan, kun eihän kissiraasu uskaltanut lähellekään kaidetta.

Parvekkeeseen on nyt tutustuttu useampana päivänä ja ihan pienimuotoista lämpenemistä on havaittavissa. Ei Miko siellä vieläkään pitkiä aikoja viihdy, mutta pyörii kuitenkin jo ihan kaikkialla ja kaiteen raoistakin on katseltu maisemaa. Silleen rauhallisesti, eikä onneksi yhtään sen näköisenä että harkitaan kaiteen yli hyppäämistä tai jotain muuta typerää (olen salaa vieläkin ihan minipienesti aina varuillani, kun Miko menee liian lähelle kaidetta).

Ehkä Miko vielä jossain vaiheessa innostuu sen pienimuotoisesta ulkoilumahdollisuudesta. Meillä se on muutoin ihan täysin sisäkissa, mutta en yhtään tiedä onko se alkuperäisen omistajansa aikana päässyt ulkoilemaan. Epäilen että ei, ottaen huomioon sen suhtautumisen ihan ensimmäiseen parvekeretkeen.