Tervehdys Arizonasta! Tienattiin tänään toinen tunti varastoon kun vaihdettiin taas aikavyöhykettä, nyt kello on kaksi tuntia vähemmän kuin Houstonissa. Vietettiin myös aikaa yhteensä kolmen eri osavaltion alueella, ei siis mikään hassumpi päivä.
Päivä alkoi tutustumalla El Pasoon, joka siis sijaitsee Meksikon rajalla. Kuvassa kävelysilta jota pitkin pääsee vaihtamaan valtiota, mutta sinne me ei päästy, kun meillä ei ole kaikkia siihen vaadittavia dokumentteja mukana reissussa. Mut ei se mitään, kun kyllä meillä riittää nähtävää ihan täällä Yhdysvaltojen puolellakin.
El Pason matkaoppaissa mainostettiin näköalareittiä joka kulkee vuoren rinnettä pitkin kaupungin laitamilla, joten pakkohan se oli käydä vilkuilemassa. Reitin varrella oli suhteellisen kivan näköisiä taloja, kyllä tuollaisessa just ja just kärsis asustaa.
Eikä oo maisemakaan yhtään surkeampi. Kyllä mä jaksaisin muutaman aamun tuota katsella terassilta kahvimuki kourassa.
Etualalla siis El Pasoa ja taaempana näkyy Meksiko ja tässä toisessa kuvassakin nuo vuoret on tosiaan Meksikon puolella. Me ei millään saatu selvää mitä tuossa vuoren kyljessä lukee, paitsi että ensimmäinen sana on Juarez, joka siis on se El Pason sisarkaupunki rajan toisella puolella. Molemmat (tai oikeastaan kaikkikin) kuvat voi klikata suuremmaksi, jos haluaa ihastella maisemia vähän paremmin.
Pistäydyttiin myös El Pason arkeologisessa museossa, jonka pihalla oli erilaisia kaktuksia ja muita paikallisia luontojuttuja nimilapuin varustettuina. Ja kyltti jossa kehotettiin varomaan kalkkarokäärmeitä, mikä pisti stopin ainakin meikäläisen luontokierrokselle...
Kalkkarokäärmettä ei kuitenkaan nähty, mutta sen sijaan bongattiin kolibri!
Museon jälkeen meidän piti matkaa jatkaaksemme päästä vuorten toiselle puolelle, ja paras reittihän meni vuorten keskeltä. Kyseisen tien korkein kohta oli vähän vajaan 1600 metrin korkeudella merenpinnasta ja olivat ystävällisesti jälleen tehneet siihen pysähdyspaikan.
Toiselle puolelle päästyämme piti vielä vähän kuvata maisemaa jonka läpi oltiin juuri ajeltu, ennen El Pason hyvästelemistä.
Ison valtatien sijaan päätettiin jatkaa matkaa vähän pienempää tietä pitkin, kun osavaltiokin vaihtui New Mexicoksi. Ei hullumpi valinta, koska tie kulki mm. valtavien pekaanipähkinäviljelmien läpi ja maisema oli, jälleen, harvinaisen kaunis.
Matkan varrelta löydettiin myös yhden pekaaniviljelypaikan oma kahvilamyymälä, johon pysähdyttiin jäätelölle. Ostettiin myös maisteltavaksi lajitelmarasia, johon kuuluu neljällä erilaisella tavalla maustettuja tai muuten valmisteltuja pähkinöitä.
Meidän maisemareitti vei meidät myös muutamaankin kertaan ees taas legendaarisen Rio Grande -joen yli. Tuossa se nyt sit on, nopeasti auton ikkunasta kuvattuna.
Pysähdyttiin yhteen keskellä-ei-mitään sijaitsevaan turistisälämyymälään (vertautuu lähinnä Kasvihuoneilmiöön, mutta pienimuotoisempana versiona), jonka pihalla viipyi vielä ilmeisesti paikan edellinen asiakas. Mitäköhän on mahtanut kaverille käydä...
Jossain vaiheessa matkaa osavaltio vaihtui Arizonaksi ja vuorimaisemat joka suunnilla aina vaan näyttävämmiksi. Ville toteutti taas valokuvausta auton ikkunasta, kuten kunnon road tripillä kuuluukin.
Siinä vaiheessa kun päästiin Tucsoniin ja kirjautumaan motelliin, oli aivan upea iltarusko. Ja motellin pihalla valtava saguaro-kaktus, joita ei monessa maailmankolkassa kasva. Se oli hieno.
Päivän saldo: 353 mailia.
Päivä alkoi tutustumalla El Pasoon, joka siis sijaitsee Meksikon rajalla. Kuvassa kävelysilta jota pitkin pääsee vaihtamaan valtiota, mutta sinne me ei päästy, kun meillä ei ole kaikkia siihen vaadittavia dokumentteja mukana reissussa. Mut ei se mitään, kun kyllä meillä riittää nähtävää ihan täällä Yhdysvaltojen puolellakin.
El Pason matkaoppaissa mainostettiin näköalareittiä joka kulkee vuoren rinnettä pitkin kaupungin laitamilla, joten pakkohan se oli käydä vilkuilemassa. Reitin varrella oli suhteellisen kivan näköisiä taloja, kyllä tuollaisessa just ja just kärsis asustaa.
Eikä oo maisemakaan yhtään surkeampi. Kyllä mä jaksaisin muutaman aamun tuota katsella terassilta kahvimuki kourassa.
Etualalla siis El Pasoa ja taaempana näkyy Meksiko ja tässä toisessa kuvassakin nuo vuoret on tosiaan Meksikon puolella. Me ei millään saatu selvää mitä tuossa vuoren kyljessä lukee, paitsi että ensimmäinen sana on Juarez, joka siis on se El Pason sisarkaupunki rajan toisella puolella. Molemmat (tai oikeastaan kaikkikin) kuvat voi klikata suuremmaksi, jos haluaa ihastella maisemia vähän paremmin.
Pistäydyttiin myös El Pason arkeologisessa museossa, jonka pihalla oli erilaisia kaktuksia ja muita paikallisia luontojuttuja nimilapuin varustettuina. Ja kyltti jossa kehotettiin varomaan kalkkarokäärmeitä, mikä pisti stopin ainakin meikäläisen luontokierrokselle...
Kalkkarokäärmettä ei kuitenkaan nähty, mutta sen sijaan bongattiin kolibri!
Museon jälkeen meidän piti matkaa jatkaaksemme päästä vuorten toiselle puolelle, ja paras reittihän meni vuorten keskeltä. Kyseisen tien korkein kohta oli vähän vajaan 1600 metrin korkeudella merenpinnasta ja olivat ystävällisesti jälleen tehneet siihen pysähdyspaikan.
Toiselle puolelle päästyämme piti vielä vähän kuvata maisemaa jonka läpi oltiin juuri ajeltu, ennen El Pason hyvästelemistä.
Ison valtatien sijaan päätettiin jatkaa matkaa vähän pienempää tietä pitkin, kun osavaltiokin vaihtui New Mexicoksi. Ei hullumpi valinta, koska tie kulki mm. valtavien pekaanipähkinäviljelmien läpi ja maisema oli, jälleen, harvinaisen kaunis.
Matkan varrelta löydettiin myös yhden pekaaniviljelypaikan oma kahvilamyymälä, johon pysähdyttiin jäätelölle. Ostettiin myös maisteltavaksi lajitelmarasia, johon kuuluu neljällä erilaisella tavalla maustettuja tai muuten valmisteltuja pähkinöitä.
Meidän maisemareitti vei meidät myös muutamaankin kertaan ees taas legendaarisen Rio Grande -joen yli. Tuossa se nyt sit on, nopeasti auton ikkunasta kuvattuna.
Pysähdyttiin yhteen keskellä-ei-mitään sijaitsevaan turistisälämyymälään (vertautuu lähinnä Kasvihuoneilmiöön, mutta pienimuotoisempana versiona), jonka pihalla viipyi vielä ilmeisesti paikan edellinen asiakas. Mitäköhän on mahtanut kaverille käydä...
Jossain vaiheessa matkaa osavaltio vaihtui Arizonaksi ja vuorimaisemat joka suunnilla aina vaan näyttävämmiksi. Ville toteutti taas valokuvausta auton ikkunasta, kuten kunnon road tripillä kuuluukin.
Siinä vaiheessa kun päästiin Tucsoniin ja kirjautumaan motelliin, oli aivan upea iltarusko. Ja motellin pihalla valtava saguaro-kaktus, joita ei monessa maailmankolkassa kasva. Se oli hieno.
Päivän saldo: 353 mailia.
2 kommenttia:
Mahtavan upeita kuvia, odotan innolla kunhan pääsen näkemään koko saldon.
Kai niitä sitten ensikuussa saa katsoa koko satsia.
Taas pitää tutkia karttaa, löydänkö ne tiet missä olette kulkeneet.
Tuntuu kuin olisi itsekin reissussa.
Kyllä kuvia saa nähdä, mutta en mä usko että kukaan jaksaa niitä kaikkia kahlata läpi, koska niitä on reissun päätteeksi varmasti aivan älytön määrä. ;)
Lähetä kommentti