maanantai 17. toukokuuta 2010

Viva Las Vegas

Vietettiin tosiaan reissulla viikonloppu Las Vegasissa ja asuttiin vaatimattomasti viiden tähden hotellissa. Käytettiin nimittäin hyväksemme yhtä verkkopalvelua, jonka avulla hienot hotellit pyrkivät täyttämään viimeisetkin huoneensa tarjoamalla ne huomattavasti edullisempaan hintaan. Eli luksusasumista sopuhinnalla, mikäs sen mukavampaa.
Aria Resort and Casino.

Huonekin oli sen näköinen että nyt ollaan vähän paremmissa piireissä, ja vielä kaiken huipuksi täysin automatisoitu. Kun ensimmäistä kertaa avattiin ovi, syttyivät kaikki valot ja verhot lähtivät liukumaan auki yhden seinän kokoisen ikkunan edestä. Niin verhoja, valoja kuin huoneen lämpötilaakin pystyi säätelemään seinäpaneelin katkaisimista, yöpöydän kosketusnäytöstä tai kaukosäätimellä television kautta (jonka kautta myös kirjauduttiin maanantaiaamuna ulos hotellista).
Kylpyammeen ja jo mainitun valtavan ikkunan lisäksi huoneen paras piirre oli todennäköisesti maailman ihanin sänky, josta ei olisi halunnut koskaan kömpiä pois. Jos se ei olisi ollut ehkä maailman noloin tapa viettää elämänsä ensimmäinen (ja mahdollisesti ainoa) viikonloppu Vegasissa, olisin saattanut jumittua sinne koko vierailun ajaksi...
Onneksi Las Vegasin houkutukset veivät kuitenkin voiton sängystä, koska kyllähän kyseisestä kaupungista kuitenkin löytyy vaikka mitä kaikkea hienoa ja erikoista katseltavaa.
Meidän hotellin edusta oli lähes kokonaan hienoa vesiseinää joka, kuten lähes kaikki muukin Vegasissa, näytti vielä vaikuttavammalta illan pimeydessä valojen kera.
Ensimmäisenä iltana oltiin pitkästä matkasta vähän uupuneita, joten tyydyttiin lähtemään kaupungille lähinnä etsimään syötävää. Sitä löytyi yhdestä isosta ostoskeskuksesta, jossa oli kauppojen lisäksi lukuisia ravintoloita ja baareja (sekä luonnollisesti sekä kasino että yökerho). Ja hauska maalattu katto, jonka avulla pystyi lähes uskottelemaan itselleen viettävänsä aikaa ulkosalla.
Lauantaina lähdettiin sitten tutkailemaan vähän Las Vegas Boulevardia, joka kyseisen pätkän osalta tunnetaan paremmin nimellä The Strip. Oltiin päätetty että kyllähän meidän pitää vähintään yksi show nähdä, joten ensi töiksemme käytiin saman illan esitykseen alennuslippuja myyvällä kojulla ja saatiinkin tiketit haluamaamme näytökseen.
Paris-kasino ja heidän oma Eiffel-torni.

Vähän lisää kaupungin katselua ja viikonlopun suunnittelua johti siihen, että päätettiin etsiä itsellemme show myös sunnuntai-illaksi. Ja koska sekä hotelli että ensimmäiset liput olivat irronneet alehintaan, päätimme hemmotella itseämme sillä houkuttelevimmalla esityksellä, vaikka se hieman hintavampi olikin. Näiden lippujen metsästys vei meidät Bellagion, tuon kasinoista kauneimman, käytäville.
Ensimmäinen valittu show oli koomikkotaikureiden Penn & Tellerin esitys Riossa. Minä olen pitänyt kavereista jo pitkään ja tutustutinpa Villenkin heidän edesottamuksiinsa jo kauan sitten. Esitys olikin kerrassaan loistava ja kruunautui siihen, että Penn ja Teller loppuhuipennuksen jälkeen jäivät salin aulaan jakamaan nimikirjoituksia ja poseeraamaan valokuvissa. Vuoroamme odotellessa päädyin juttusille erään Jennyn kanssa, joka oli valittu yleisöstä avustamaan viimeisessä tempussa, ja päädyimmekin auttamaan toisiamme valokuvien kanssa. Minä räppäsin kuvan Jennystä ja hänen miehestään taikureiden seurassa, kun taas hän kuvasi minut ja Villen. Kiva juttu.
Sain nimmarit pääsylippuun.

Penn & Tellerin jälkeen ilta loppui varsin lyhyeen, koska Ville kärsi siitä pienimuotoisesta vatsapöpöstä joka ilmeisesti minut kaatoi tyystin petiin muutamaa päivää myöhemmin. Seuraavana aamuna mies oli kuitenkin taas kunnossa, joten lähdimme jälleen liikkeelle tutustumaan kaupunkiin.
New York New Yorkissa (vasemmalla) ja MGM Grandissa oli molemmissa pakko piipahtaa ihan sisällä asti, jälkimmäisessä tosin varsin pikaisesti. Ensimmäisessä vietettiin vähän aikaakin, ensin lounastamalla ja sitten vielä heidän "huvipuistossaan," jossa verestettiin vanhoja Linnanmäen muistoja tunkemalla yhdet neljännesdollarit sellaiseen peliin, missä osa pohjasta liukuu ja pudotetulla kolikolla yritetään saada muita, reunalla kiikkuvia kolikoita tipahtamaan pois. Ymmärsikö joku tästä harvinaisen huonosta selityksestä mitä tarkoitin? Se oli pienenä ihan mun lemppari aina Lintsillä, joskaan en koskaan menestynyt siinä erityisen hyvin. Eikä kyllä menestytty nytkään, vaikka Ville pari hassua neljännesdollaria onnistuikin pudottamaan reunalta alas.
New York New Yorkissa on myös iso vuoristorata, joka yhdessä vaiheessa kiepsahtaa rakennuksen sisälläkin. Olin jo menossa lippujonoon kun kuulutus kertoi, että laite on toistaiseksi suljettu kovan tuulen vuoksi. Harmi, mutta onneksi ei jääty odottamaan, sillä tuuli ei varsinaisesti tyyntynyt koko päivänä.
Luxor.

Illalla oli aika lähteä Bellagioon katsomaan viikonlopun jälkimmäistä show'ta, joka oli Cirque du Soleil'n O.
O pitää kotia Bellagion huikean kauniissa teatterissa, joka sai meidän kotoisan Wortham Centerin vaikuttamaan hyvin vaatimattomalta. Näyttävyyttä lisäsi puolentoista miljoonan gallonan vesiallas, jonka syvyyttä säädettiin esityksen mittaan useaan otteeseen tasoilla, jotka mahdollistivat sen, että juuri veden päällä kävellyt hahmo pystyi muutamaa hetkeä myöhemmin sukeltamaan samaan kohtaan monen metrin korkeudesta. Huikea, upea, mahtava ja kaunis esitys!
Cirque du Soleil'n jälkeen ihasteltiin kaupungin valoja ja yritettiin katsoa Bellagion kuuluisten tanssivien suihkulähteiden esitys, mutta se valitettavasti peruttiin tuulen vuoksi. Suuntasimme siis syömään, toivoen samalla että tuuli tyyntyisi sillä välin, jotta suihkulähteet pääsisivät vauhtiin.
Upea Bellagio.

Valitettavasti tuuli ei osoittanut missään vaiheessa laantumisen merkkejä ja suihkulähteet peruttiin kerran toisensa jälkeen (iltaisin ne normaalisti tanssivat viidentoista minuutin välein). Harmitti muuten ihan tosissaan, koska Bellagion suihkulähteitä odotin mahdollisesti kaikista eniten koko viikonlopulta. Onneksi olin intoillut niistä jo etukäteen niin paljon, että käytiin kurkkimassa yksi esitys jo heti perjantai-iltana. Olisin mä kyllä silti halunnut nähdä ne vielä ainakin kerran uudelleen, ehkä kahdestikin...
Caesars Palace.

Kun kerran Las Vegasissa käy, on lähes pakollista pistää edes vähän rahaa pelaamiseen. Koska pelipöydät vaativat huomattavasti enemmän osaamista kuin meiltä löytyy (ja niiden minimipanokset olis syönyt meidän vaatimattoman pelibudjetin yhdellä kierroksella..), tyydyttiin simppelimpiin vaihtoehtoihin. Ville halusi ehdottomasti testata sellaista masiinaa jossa vedetään sivussa olevasta kahvasta ja yritetään saada seiskoja riviin, joten valikoimme pari sellaista ja aloitimme uhkapelaajien uramme. Ville syötti omaan koneeseensa vitosen ja melko reippaassa tahdissa hävisi koko summan, kun taas minä olin huomattavasti menestyksekkäämpi oman kymppini kanssa. Päädyin nimittäin ottamaan laitteesta muutamaa minuuttia myöhemmin ulos kokonaista neljäkymmentä dollaria. Voin siis mitä suurimmalla ylpeydellä sanoa, että poistuin Las Vegasista voittajana!
Kaiken kaikkiaan meillä oli ihan tosi kiva viikonloppu aivan hulvattoman hullussa ja kummallisessa kaupungissa! Tässä vielä Bellagion ihanat upeat suihkulähteet teidänkin iloksi.

4 kommenttia:

rauni kirjoitti...

Wau, mikä suihkulähde!
Tiesinhän minä, että siellä rakastetaan suihkulähteitä. Niitähän näki siellä joka käänteessä, mutta tuo esitys oli kyllä yliveto vaikkei ollutkaan Texasissa, missä kaikki on isompaa;)

Andy kirjoitti...

Se on kyllä oikeasti ihan mielettömän upea ja harmittaa vieläkin että nähtiin vain yksi esitys. Ei nuo videot vaan ole sama asia, vaikka toki hienoja nekin. :)

marketta kirjoitti...

Muistuu mieleen nostalgisissa tunnelmissa meidänkin muinainen Las Vegasin reissu niiltä ajoilta kun kävimme Annen luona Losissa.Silloin oli vuodenvaihde ja ilmanala vähän viileämpi, ja ankkalinnaa muistuttavassa valtaisassa hotellikompleksissa kiskoinpa minäkin yksikätisen vartta huonohkollamenestyksellä. Silloin näkemämme revyyyn muisto säväyttää vieläkin.Upeita kuvia!

Andy kirjoitti...

Meilläkin oli kyllä mitä mukavin viikonloppu Las Vegasissa, on se vierailun arvoinen kaupunki kyllä. :)