Idiootin tunnustuksia

Työnhakurintamalta kerrottakoon, että olen useammin kuin kerran joutunut hakkaamaan päätäni seinään paikallisen byrokratian vuoksi. Useisiin sopivalta vaikuttaviin paikkoihin kun haetaan ainoastaan netin välityksellä ja yksi pakollisista tiedoista on sosiaaliturvatunnus. Kohtaa ei voi jättää tyhjäksi, eikä numerosarjaa voi korvata nollilla tai rukseilla. Minultahan tuo maaginen lukujono puuttuu, enkä sellaista voi saada ilman että se työpaikka jo löytyy. Mikä ihana noidankehä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, etten voi hakea oikeastaan mitään paikkaa johon on nettihaku.

Väitänkin että juuri tästä turhautumisesta johtui viimeviikkoinen hetkellinen idiotismini, jota voitaisiin kutsua myös nimellä ”kannattaisko vähän perehtyä asioihin ennen toimimista.” Nimittäin kun kerrankin törmäsin nettihakuun jossa sosiaaliturvatunnusta ei vaadittu, täyttelin tietoni kenttiin niin vauhdikkaasti, etten ehtinyt edes kunnolla perehtyä asiaan. Lehdestä bongaamani ilmoituksen ja nettisivujen pikavilkuilun jälkeen ensivaikutelma oli se, että kyseessä oli juuri sellainen välitysjuttu joita netistä löytyy pilvin pimein. Paljon erilaisia mahdollisuuksia niin koko- kuin osa-aikaisiinkin hommiin, siellä sanottiin, soveltuen erityisen hyvin mm. opiskelijoille, jollainen en kylläkään ole, mutta ihan vastaavasti neuvoteltavissa olevia aikatauluja kaipaava kuitenkin. Kuulostaa hyvältä, tännehän mä ilmottaudun heti!

Tietoni näpyteltyäni sain viestin, jossa kehotettiin soittamaan toimistoon ja varaamaan haastatteluaika. Tässä vaiheessa (parempi myöhään...) päätin, että ennen soittoa tutkailen sivuja vähän lisää, mutta en ehtinyt saada vielä siinäkään vaiheessa erityistä selkoa asioista kun he päättivätkin soitella minulle päin ja sovin sitten hätäpäissäni haastattelun tälle päivälle. Välissä sopivasti viikonloppu aikaa tutustua asioihin hieman tähänastista huolellisemmin, joka toki olisi ollut aiheellista jo muutama liike sitten.

Ei varmasti tule kenellekään tässä vaiheessa yllätyksenä kun paljastan, ettei kyse tosiaan ollutkaan välitysfirmasta. Ehei, kyseessä olivat markkinointifirman ”kakkossivut,” joiden kautta värvättiin mm. niitä opiskelijoita. Ja ne erilaiset mahdollisuudet, joissa voi joustavasti määritellä oman aikataulunsa? No luonnollisesti keittiöveitsisarjan myyntiä asiakkaiden kotona järjestettävien esittelytilaisuuksien avulla. Firma tarjoaa koulutuksen ja esittelysarjan plus myyntimateriaalia kohtuulliseen 140 dollarin hintaan ja sen jälkeen voikin aloittaa kaupustelun, aloittaen esimerkiksi ystävistä ja sukulaisista. Tai sit ei...

Peruin sitten haastatteluaikani tänään häntä koipien välissä luvaten itselleni perehtyväni vastaisuudessa asioihin hippasen paremmin ennen toimimista. Jotain uutta onkin jo kiikarissa, mutta taidanpa käyttää tämän päivän faktojen selvittämiseen, jottei idiootin tunnustuksista tule ihan jokapäiväistä blogimateriaalia.