Molempien pelastettua onnistuneesti prinsessan pahiksen kynsistä ja saatua yliannostuksen Mariosta toistaiseksi, päätimme eilen pitkästä aikaa viettää iltaa palapelin parissa. Työn alle pääsi Marketan ja Sepon alkuvuodesta tuliaisena tuoma Viivi ja Wagner -kuva, jota sitten värkättiin noin kahteen asti yöllä. Hups... Mut ei se hukkaan mennyt siihen käytetty aika, tänään nimittäin tuli tekele jo valmiiksi asti.
Ja koska palapelin kokoaminen oli pitkästä aikaa niin kovin mukavaa, piti heti perään tehdä toinenkin, nimittäin
Hoover Damilta ostettu matkamuisto. Oltiin etukäteen vähän sitä mieltä, että mahtaako tuosta puolet totuttua pienemmästä olla edes haasteeksi, mutta olihan siinä pähkäilemistä. Kävi nimittäin nopsaan ilmi, että palat on tehty aika väljään malliin ja näin ollen ne sopivat kumman hyvin yhteen myös väärässä järjestyksessä. Kiva fiilis kun on saanut yhtä vaille kaikki valkoiset palat soviteltua padoksi keskelle kuvaa,
eikä se viimeinen pala sovi jäljellä olevaan koloon.
Mut yhteistyö on voimaa ja valmista jälkeähän tuostakin sitten tämän päivän aikana tuli. Nyt voikin hyvillä mielin rentoutua ja katsastaa kohta telkkarista alkava
Rio Bravo, lempparilänkkärini jonka olen halunnut nähdä uudelleen siitä asti kun
piipahdettiin sen kuvauspaikalla. Kaapista taitaa löytyä poppareita ja voishan tuota lauantai-illan kunniaksi yhden (tai ehkä jopa kaksi) siideriäkin nautiskella.
Ja koska palapelin kokoaminen oli pitkästä aikaa niin kovin mukavaa, piti heti perään tehdä toinenkin, nimittäin Hoover Damilta ostettu matkamuisto. Oltiin etukäteen vähän sitä mieltä, että mahtaako tuosta puolet totuttua pienemmästä olla edes haasteeksi, mutta olihan siinä pähkäilemistä. Kävi nimittäin nopsaan ilmi, että palat on tehty aika väljään malliin ja näin ollen ne sopivat kumman hyvin yhteen myös väärässä järjestyksessä. Kiva fiilis kun on saanut yhtä vaille kaikki valkoiset palat soviteltua padoksi keskelle kuvaa, eikä se viimeinen pala sovi jäljellä olevaan koloon.
Mut yhteistyö on voimaa ja valmista jälkeähän tuostakin sitten tämän päivän aikana tuli. Nyt voikin hyvillä mielin rentoutua ja katsastaa kohta telkkarista alkava Rio Bravo, lempparilänkkärini jonka olen halunnut nähdä uudelleen siitä asti kun piipahdettiin sen kuvauspaikalla. Kaapista taitaa löytyä poppareita ja voishan tuota lauantai-illan kunniaksi yhden (tai ehkä jopa kaksi) siideriäkin nautiskella.
2 kommenttia:
Näin on, että palapelin kokoaminen on mitä mukavinta askaretta. Mielestäni Viivi ja Wagner ansaitsisivat ikuisen elämän esim.kehystettynä. Itse rajoitun tiukasti max.500 palaa/peli, ja jäipä yksi sellainenkin aavikkoleopardeja esittävä täplikäs heinäarolle sijoitettu kuva tyystin kesken. Sattuneesta syystä.
Minä olen joskus luovuttanut sellaisen palapelin kanssa, jonka kuvasta yläpuoli oli taivasta ja alapuoli lumista maisemaa jossa loikoili muutama valkoinen rekikoira.. Toisaalta taas täysin pähkähulluna olisin kovasti halunnut lähikirjakaupassa myytävän palapelin, jonka kuva on Beatlesin White Albumin kansi.. ;)
Lähetä kommentti