Tarkat silmäni bongasivat tänään lattialta seinän vierustalta jälleen yhden kutsumattoman vieraan, eli pikkuisen gekon. Tällä kertaa en sentään kiljunut, vaan keskityin lähinnä ihmettelemään että mikä näitä gekkoja meille oikein vetää ja mistä raosta ne onnistuu aina sisään pujahtamaan. Me asutaan kumminkin sentään toisessa kerroksessa. Ehkäpä se oli se sama yksilö kuin viimeksi, onnistunut raasu vihdoinkin pääsemään takaisin, varmasti verisesti loukkaantuneena saamastaan häädöstä.
Epäonneksemme oltiin juuri tänään käyty kierrättämässä kaikki mahdollinen, joten kaapista ei löytynytkään sopivaa pahvialustaa lasin kanssa käytettäväksi gekon siirtoon. Siispä siirryimme varasuunnitelmaan ja yritimme enemmän tai vähemmän hienovaraisesti vihjaista kaverille että se voisi poistua ihan itsekseen. Avasin siis oven ja harjoittelin gekonohjastusta kutittelemalla sitä hännästä. Valitettavasti tyyppi ei ollut yhtään halukas yhteistyöhön, vaan suuntasi vilkkaasti ensin keittiöön ja siellä sitten lieden alle.
Nyt meillä sitten asuu ilmeisesti hellan alla gekko. Tirkistelin sinne taskulampun avulla ja totesin että ainakin kaverilla on paljon materiaalia pesänrakennukseen, ei olla meinaan mitenkään kovin aktiivisesti siivottu sieltä alta, kun ei olla liettä kertaakaan edes siirretty. Noh, kaipa se siellä pärjää, ja tajuaa tulla pois sit kun ei enää viihdy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Sen gekon poistamiseen voisi käyttää samaa keinoa kuin sen ensimmäisen, Villen reppu avoimena lattialle ja kaveri lähtee töihin Villen kanssa.
Jos se nyt sitten oli teiltä kotoisin, vai olikohan niitä silloin siellä repussa muitakin, jotka sitten kotiutuivat teille.
Tenavat ovat siitä kuitenkin ihan innoissaan, haluavat ehdottomasti sellaisen nähdä.
Mehän alunperin epäiltiin että se ihan ensimmäinen olisi kömpinyt Villen reppuun vasta työpaikalla, mutta nyttemmin ollaan tultu siihen tulokseen että teoria oli ehkä väärä... Oli miten oli, alkaa vaikuttaa hyvin mahdolliselta että tekin yhden pikkugekon pääsette näkemään (jos se tulee siihen mennessä pois lieden alta..). ;)
Meille muutti muinoin pieni hiirulainen, jonka pesänrakennuspuuhien vuoksi piano alkoi soittaa itsekseen iltahämärissä.Asuttiin kyllä ihan maan tasossa silloin ja aidan takana aukesi kaunis peltomaisema. Vuosi oli muistaakseni 75 tai 76.
Olenkohan mä jotenkin outo, kun mun mielestä tuo oli kovin suloinen tarina..? Hiirikin oli varmasti varsin söpö. :)
Oli se, mutta kyllä se silti jahdattiin ulos pianosta.
:)
Lähetä kommentti