Vastoinkäymispäivä

Silläkin uhalla että blogin nimeksi voisi kohta vaihtaa pysyvästi Idiootin tunnustuksia, arvatkaa miten ärsyttävää on olla jatkuvasti tunari? Keittelin sitten itselleni tänään päivällä kahvit lounaan syötyäni. Kaadettuani kahvin kuppiin ja lisättyäni sokerin havahduin maidon eiliseen loppumiseen vasta siinä vaiheessa, kun tuijottelin jääkaapin täysin maidotonta alahyllyä hämmennyksen vallassa. (Joo, kahvi on ihan tosi hyvää, niin kauan kun sen maun voi hyvin peittää sokerilla ja maidolla...) Onneksi tuo meidän asuntokompleksin pieni kulmapuoti on nykyään päivittäin auki, joten kiidin sitten pihan poikki hakemaan pelastusta tilanteeseen. Sit jos olisikin pitänyt lähteä ihan auton kanssa lähikauppaan, olis voinut kahvi joko a) jäädä kokonaan juomatta, tai b) vaihtua hyvin äkkiä samalla vaivalla johonkin Starbucksin erikoisihanuuteen, jolloin todennäköisesti olisin unohtanut myös ostaa maitoa.

Houston Texans vastaan Tampa Bay Buccaneers, pelin teemana Spirit of Service, eli samalla kunnioitettiin vähän niin poliiseja kuin palomiehiäkin.

Illalla oli kaikista niistä Texansien peleistä joihin meillä kausikorttilaisina on liput se kaikista mielenkiinnottomin, nimittäin viimeinen preseason-peli Tampa Bayta vastaan. Ei-niin-mielenkiintoiseksi pelin teki se, että perinteisesti avauskokoonpanon kaverit eivät viimeisessä pelissä ennen varsinaista kautta käy kentällä edes kääntymässä, jotta vältyttäisiin mahdollisilta viime hetken loukkaantumisilta. Peliin siis lähdettiin c- ja d-miehistöillä, joilla oli viimeinen tilaisuus näyttää johtoportaalle ansaitsevansa myös kauden aikana paikkansa auringossa. Tai sit tyriä täysin ja aiheuttaa mulle vakavia turhaumia jatkuvilla käsittämättömillä mokillaan.

Missä kaikki on? Onneksi katsomot sentään täyttyivät tästä jonkin verran pelin alkaessa, mutta stadion ei kyllä ollut lähestulkoonkaan täynnä tänään.

Pelin alku etenkin oli aivan surkea, ja vaikka loppuvaiheissa pojat pääsikin edes pikkuisen hommaan mukaan, turpiin tuli silti niin että korvissa soi. Epätoivoon en kuitenkaan aio vaipua, sillä kuten sanottu kentällä pelasivat c- ja d-miehistöt, joiden suoritukset eivät kerro yhtään mitään siitä miten meidän a- ja b-pojat pelaa kauden aikana. Siitä ne sen sijaan kertoivat hyvin karusti, kuinka meidän c- ja d-miehistöt on tunarimpia kuin Tampa Bayn c- ja d-miehistöt...

Puoliajalla vähän junnufutista. Noilla nuoremmilla on kyllä ajoittain aika jänniä kuvioita, NFL-matseissa näkee harvoin vastaavaa, hmm, luovuutta...

Varsinainen kausi alkaa ensi viikon sunnuntaina, ja heti kärkeen saadaankin ihan tosi tiukka vastustaja, nimittäin Peyton Manning ja Indianapolis Colts, jotka viime kaudella ylsivät aina Super Bowliin asti. Siinäpä olisi meidän pojilla hyvä sauma aloittaa uusi kausi ryminällä ja näyttää, että tänä vuonna me voidaan oikeasti yltää vaikka mihin. Toivotaan siis parasta, meidät löytää ainakin silloin ihan varppina stadionilta, meidän ikiomilta paikoilta.