torstai 23. syyskuuta 2010

Potilaan kuulumisia ja addiktin tunnustus

Vietettyäni alkuviikon tiiviisti sohvannurkassa tyynyistä rakennettuun pesään käpertyneenä, voin iloisena ilmoittaa että mua vaivannut taudinpoikanen alkaa ilmeisesti irrottaa otettaan ja olo on tänään jo parempi. En tiedä sitten mikä oli, koska päätä kivisti ja kurkussa oli epämukava olo ihan samalla tavalla kuin yleensä flunssassa, mutta toisaalta se ei missään vaiheessa aiheuttanut varsinaista kurkkukipua tai yskää, eikä ollut edes nuha. Palelin myös säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta mitään korkeampaa kuumetta ei kyllä ollut. Kerrassaan kummallista, mutta nyt olo on tosiaan jo lähes normaali, joten toivotaan että se oli nyt sitten tällä selvä.

Koska sairaspäivät ovat kuluneet lähinnä torkkuen, netissä surffaten ja televisiota lasittuneella katseella tuijottaen, onkin ehkä aika tehdä yksi tunnustus liittyen tuohon viimeiseen kohtaan. Tai no, oikeasti olisin tunnustanut tämän asian tänään joka tapauksessa, syystä joka selviää tunnustuksen päätteeksi... Mutta eipäs kiirehditä asioiden edelle vaan aloitetaan ihan alusta, eli heinäkuusta kun olimme juuri palanneet Houstoniin Suomessa vietetyn kesäloman jälkeen. Villen aloitettua jälleen työt, minä vietin päiväni pitkälti kotosalla, ja koska en aina viihdy täydessä hiljaisuudessa, oli televisio usein päällä seuranani, katsoin sitten sitä tai en.
Leikin uudehkon puhelimeni kameralla kaupan parkkiksella odotellessani Villeä. Siinä on lintuja puussa.

Täällä näytetään paljon uusintoja ja jossain vaiheessa havahduin siihen, että televisio näyttää tiettyyn aikaan päivästä kolme peräkkäistä jaksoa Greyn anatomiaa. Suureen suosioon noussut sairaalasarja ei ole koskaan kiinnostanut minua tippaakaan, ehkä koska sairaalasarjojen kulta-aikaan 90-luvun puolivälin paikkeilla tapitin niin Teho-osastoa kuin Chicagon lääkäreitäkin sen verran, että sain yliannostuksen sairaaladraamoista moneksi vuodeksi. Annoin kuitenkin Greyn anatomian pyöriä taustalla, kun ei sieltä oikein kummempaakaan tullut.

Muutaman päivän toisella korvalla kuunneltuani ja puolella silmällä kurkittuani huomioni kiinnittäneitä, mielenkiintoiselta vaikuttavia kohtauksia, havahduin siihen tosiasiaan että olin keskittyneenä tapittanut useamman jakson alusta loppuun. Ja pitänyt näkemästäni. Pitänyt näkemästäni oikein kovasti, niin kovasti että oli myönnettävä olevani koukussa. Täähän on oikeasti aika loistava sarja, hyvin kirjoitettu, erinomaisesti toteutettu, ajoittain hauska, ajoittain aidosti koskettava, ja mikä tärkeintä, täytetty just sopivalla määrällä mielenkiintoisia hahmoja joiden kohtaloita minä jaksan seurata. Miksen mä aikaisemmin ole tätä tajunnut?!?
Greyn anatomiassa näyttelevä Eric Dane, tai kuten Ville asian ilmaisi: "No niin, paljastuihan se oikea syy miksi sinä sitä Greyn anatomiaa niin innokkaasti tapitat."

Kolmen jakson päivävauhdilla sitä tuli nähtyä kokonainen kausi alle kahdessa viikossa, joten suunnilleen heinäkuun loppuun mennessä olin katsellut kaudet neljä ja viisi. Siinä vaiheessa uusinnat siirtyivät ensimmäisen kauden alkuun ja minä kyllästyin olemaan televisioaikataulujen armoilla. Siispä etsin apua netin ihmeellisestä maailmasta ja ahmin kaudet yksi, kaksi, kolme ja kuusi ennätysvauhdilla. Sittemmin olen ruokkinut addiktiotani niillä päiväuusinnoilla (eikä todellakaan haittaa että olen nähnyt ne jaksot jo kertaalleen), mutta tänään on hyvä päivä. Tänään nimittäin alkavat seitsemännen kauden ihan uudet jaksot. (Ja nyt kun kerran tunnustellaan, voin myöntää myös että katsoin sen kunniaksi tänään kutoskauden ihan huippuhyvän kaksijaksoisen finaalin uudestaan, ihan vaan että pysyn sit mukana illalla...)

Onneksi Ville on puolestaan onnistunut koukuttamaan itsensä Civ neloseen, niin sitä ei ollenkaan haittaa minun televisionvaltaukseni parina iltana viikossa (edes ANTMn viime viikolla alkanut uusi kausi ei tällä kertaa aiheuttanut parisuhdekriisiä). Päinvastoin, mies kutsuu sitä laatuajakseen ja tekee ihan oman pesän nojatuoliin läppäri sylissään, raportoiden aina mainoskatkoilla miten muiden kansojen valloitus etenee. Kätevää.

Toka kuva lainattu täältä.

2 kommenttia:

marketta kirjoitti...

Euroopan puolella tohistaan Länsi-Niilin viruksesta, mutta toisaalta Niili on kyllä aika kaukana Meksikonlahdelta. Toivottavasti olo on edelleen ok.

Andy kirjoitti...

Olo on oikein hyvä, ei siis huolta. Länsi-Niilistä en tiiä mittään, joko ei ole vaan uutisista osunut silmiin tai korviin, tai sitten täällä puolella merta ei moisesta kohkata.