keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Blondi irokeesi otsatukalla ja shokkipinkeillä raidoilla

No ei vaineskaan. Pyysin kyllä otsikon mukaista luukkia, mutta ei mun kampaaja suostunut. Että siinä mielessä uusi tukka ei ole merkittävästi kiinnostavampi kuin vanhakaan kuontalo. Itse asiassa se on varsin samannäköinen kuin edellisen leikkauksen jälkeen. Ja koska olen saanut kuulla suhteellisen paljon kuittailua tästä käsi-naaman-edessä -kuvasta taholta, joka jääköön nimeämättä (se on Petu!), joudutte tällä kertaa tyytymään sanalliseen kuvailuun. Eli että se on aika lailla samannäköinen kuin tuossa kuvassa, paitsi että vähäsen pidemmäksi jätetty.

Ja sitten se on kyllä ihan oikeasti vähän vaaleampi. Ei kylläkään mitenkään radikaalisti, ihan vaan yhden värisävyn verran. En siis identifioidu blondiksi, eikä Villenkään tarvii olla huolissaan todeksi käyvistä painajaisunista. Mutta ilouutisena kerrottakoon että ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen taistelu mustasta hiusväristä eroon pääsemiseksi on nyt voitettu. Hommahan on värinpoiston sijaan toteutettu sinnikkäästi kasvattamalla ja latvoista vähitellen tummaa pois leikkaamalla, sekä järkyttävää tyvikasvua aina hitusen verran omaa väriä lähestyvämmällä sävyllä huoltamalla. Ja nyt se on ohi, vihdoinkin. Minkäs ikuisuusongelmaan johtavan tempaisun sitä keksis seuraavaksi?

Ps. Näin tänään televisiosta elokuvatrailerin, jonka johdosta mun uskoni maailmaan koki pienimuotoisen romahduksen. Mutta totta se on, Justin Bieberista on tehty elokuva.

2 kommenttia:

Lilli kirjoitti...

En ole (onneksi) koskaan kuullutkaan tuosta "ihmelapsesta"... Kuka se on, vai pitääkö mennä leffaan katsomaan? ;)

Andy kirjoitti...

Ehkä sun pitää tosiaan mennä katsomaan se elokuva.. ;) Mutta miten olet onnistunut olemaan kokonaan kuulematta Bieber-feverista? Ja vielä oleellisemmin, miksen minä ole..?