Taikamarja

Synsepalum dulcificum on kasvi, jonka marja tunnetaan nimellä miracle fruit. Kyseinen marja ei itse maistu juuri miltään, mutta muuttaa syöjänsä makuaistia tilapäisesti siten, että kaikki maistuu makeammalta. Eilen Houstonin luonnontieteellinen museo järjesti ystävänpäivän kunniaksi miracle fruit -maistajaiset.
Aluksi jokainen sai marjan nautittavakseen ja sen jälkeen pääsimme kiertämään museon ihanaa perhostaloa. Hämärtyvässä illassa kynttilöin valaistut polut toivat kokemukseen Valentine’s Daylle sopivan romanttista ja taianomaista tunnelmaa, jota vain voimistivat kaikkialla ympärillä lepattavat perhoset. Polkujen varsille oli asetettu erilaisia naposteltavia maistettavaksi.
On äärettömän mielenkiintoinen kokemus kun oma makuaisti toimii totutusta poikkeavalla tavalla. Miracle fruitin jälkeen esimerkiksi sitruuna, jonka haukkaaminen vaati hitusen tahdonvoimaa, maistui aivan mielettömän hyvältä. Edelleen hieman kirpeältä, mutta marjan johdosta maku taittui makeammaksi ja lähinnä raikkaaksi. Jos sitruuna maistuisi aina tältä, se olisi ylivoimaisesti lempihedelmäni. Sitruunan lisäksi hämmästelin ehkä eniten sitä, miten tonic-vesi maistui aivan Spritelta. Perinteisempien maistiaisten lisäksi tarjolla oli myös hieman erikoisempia makuelämyksiä, nimittäin kuivattuja matoja ja sirkkoja. Ville kokeili molempia, itse olin liian arkajalka.
Aivan ihana ja erikoinen tapa viettää ystävänpäivän iltaa, olen todella iloinen että päätimme osallistua. Makukokemusten vertailu puhutti ainakin meillä vielä pitkään museosta poistuttuamme, jonka lisäksi muistin jälleen miten paljon perhostalosta pidänkään. Pitäisi käydä useammin, nyt kun se vielä on mahdollista.