Meidän
ystävänpäivänä aikaansaama juustokakku osoittautui sen verran toimivaksi viritelmäksi, että päätimme tekaista viikonlopun kunniaksi toisen samanlaisen. Koska herkku on parhaimmillaan valmistamista seuraavana päivänä, oli suunnitelmissa valmistaa kakku perjantai-iltana, jotta siitä voisi nauttia heti lauantaina brunssin yhteydessä. Tämä idea kuitenkin romuttui kun meidän asuntokompleksista oli vedet poikki lähes koko eilisen päivän. Ilmeisesti joku putki oli pamahtanut, kun vettä tulvi ihan solkenaan kadulle asti, ja korjaustoimenpiteet venyivät yömyöhään. Leipominen siirtyi siis lauantaiaamuun, mutta kärsimättöminä herkkuhiirinä emme malttaneet odottaa huomiseen, joten maistelimme kakkua heti tänään pariinkin otteeseen. Hyvää se oli nytkin.
Eilen päätettiin leipomisen sijaan vähän siivoilla vaatehuonetta, projekti jota ollaan pohdittu ilmojen lämpenemisestä lähtien, kun etenkin kesävaatteet kaipasivat vähän kartoittamista. Käytiin läpi kummaltakin joka ikinen vaate ja karsittiin surutta pois huonoksi kuluneet tai säännöllisesti käyttämättä jäävät. Pari pinoa laitettiin syrjään odottamaan että saadaan aikaiseksi raahata ne johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen, ja menipä niitä pussillisen verran suoraan roskiinkin. Se vähän toisaalta harmitti, mutta eipä niin nuhjaantuneita tai rikkinäisiä vaatteita olisi kukaan huolinutkaan, eikä meillä riitä taito tai mielenkiinto niiden hyödyntämiseen missään muissa projekteissa.
Lähin
Goodwillin keräyspiste taitaa olla meidän lähiostarin kupeessa. Sattuupa aika sopivasti, nyt olisi molemmilla nimittäin muutama puute vaatevarastoissa ja jos hyvin käy saadaan paikattua ne samalla kun viedään edelliset yksilöt eteenpäin.
Eilen päätettiin leipomisen sijaan vähän siivoilla vaatehuonetta, projekti jota ollaan pohdittu ilmojen lämpenemisestä lähtien, kun etenkin kesävaatteet kaipasivat vähän kartoittamista. Käytiin läpi kummaltakin joka ikinen vaate ja karsittiin surutta pois huonoksi kuluneet tai säännöllisesti käyttämättä jäävät. Pari pinoa laitettiin syrjään odottamaan että saadaan aikaiseksi raahata ne johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen, ja menipä niitä pussillisen verran suoraan roskiinkin. Se vähän toisaalta harmitti, mutta eipä niin nuhjaantuneita tai rikkinäisiä vaatteita olisi kukaan huolinutkaan, eikä meillä riitä taito tai mielenkiinto niiden hyödyntämiseen missään muissa projekteissa.
Lähin Goodwillin keräyspiste taitaa olla meidän lähiostarin kupeessa. Sattuupa aika sopivasti, nyt olisi molemmilla nimittäin muutama puute vaatevarastoissa ja jos hyvin käy saadaan paikattua ne samalla kun viedään edelliset yksilöt eteenpäin.
5 kommenttia:
Kukahan siivoaisi meidän vaatehuoneen ja -kaapit.
Ne pursuilee vaatteita joita voi joskus vielä ehkä käyttää, osa on kaapissa kutistunut, mutta voihan ne vielä joskus mahtua päälle. Pitäisi olla yhtä kriittinen niiden suhteen, mutta se on niin vaikeaa.
Tuollaista hyvän näköistä kakkua ei meillä ainakaan voi tehdä, muuten ei mahdu kohta mitkään vaattet. Minulla on nimittäin taipumus paisua jo tuollaisen katsomisesta, sanoinkin, että kun syötin töissä potilaan,se näkyi minun vyötäröllä.
Onneksi täällä on juuri nyt hienot hiihtokelit ja muutenkin mahtava kevätsää,Aurinko paistaa täydeltä terältä ja pakkastakin on vain yöllä. Tänäänkin oltiin jo aamulla hiihtämässä. Ps.Kelpais varmaan Villellekin;)
Minä oon aina kannattanut kakkuja! ;) Myös juustokakkua!
Kyseinen toimenpide olisi epäilemättä tarpeen yhden jos toisenkin talouden vaatehuoneessa.Meillä on täällä myös kehittynyt hupaisa harrastus, johon tarvitaan ehdottomasti sellainen hauska ja edullinen ompelija jolle ko.muuttumisleikki sopii.Hän on tarpeen mukaan pidentänyt, lyhentänyt, leventänyt kaventanut tai reunustanut koko naapuruston jostain syystä sopimattomiksi käyneet varusteet, ja hauskaa on riittänyt.
rauni: Meillä oli siitä hyvä tilanne ettei mikään vaate kiristänyt, niin voi hyvin tehdä kakun. Kunhan ei liian usein tee.. ;)
Lilli: Tiiän, otsikko olikin oikeastaan vähän sulle salaa omistettu. =D
marketta: Parastahan olisi jos tuollaiset muokkaukset ja korjaukset osaisi tehdä itse, mutta valitettavasti en oo perinyt äidiltä käsityötaitoja. Ja toisaalta, mun vaatteet on aina niin puhki käytetty luopumisvaiheessa, ettei niistä juuri mitään enää aikaan saisikaan. :)
rauni: Olishan se mukavaa päästä pitkästä aikaa hiihtelemään, ja vielä hienoissa keleissä, mutta ei sitä oikein osaa täällä kaivata. Ehkä ensi talvena sitten.
Lähetä kommentti