Koska olen totaali-idiootti varustettuna harvinaisen loivalla oppimiskäyrällä, pyörin lauantaina rodeoalueella ilman aurinkorasvaa. Ei kai sitä nyt maaliskuussa vielä tarvii -pohdinnat osoittautuivat, kuten aina, typerän ihmisen mietteiksi, ja lopputuloksena sain ilokseni kärvähtäneet käsivarret, otsan ja nenän. Siksipä normaalisti ehostuksen avulla itsestään lähes päivittäin ihmisen näköisen tekevä minä on lauantai-illasta lähtien tunkenut naamaansa ainoastaan hoitavaa after sun -voidetta ja näyttänyt vähintäänkin jännittävältä.
Tänään meillä on Villen kanssa luvassa vähän virallisten asioiden hoitamista, joten ajattelin että ehkä tilanne on sen verran tasoittunut, että voisi yritellä jonkinlaista kaunistautumista. Aamuinen tutkiskelu paljasti, että siinä missä käsivarret näyttävät jo huomattavasti enemmän ruskettuneilta kuin palaneilta ja otsa punottaa enää lähinnä hiusrajasta, nenä perhana sen sijaan näköjään kesii iloisesti. Ei siinä sitten mitään, hoitovoidetta naamaan edelleen. Ihmiseltä näyttäminen onkin aivan yliarvostettua, paljon parempi on olla nahkaansa luova kummajaishirviö.
Ps. Tässä vaiheessa sillä oppimiskäyrällä on tapana kääntyä suhteelliseen jyrkkään nousuun, poltan itseni joka samperin kesä, mutta yleensä vain kerran.
Ps2. Kyllä minä tiedän ettei saisi polttaa sitä kertaakaan. Minä vaan ilmeisesti aina unohdan sen talvisin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Teidän talvi onkin niin "pitkä", että siinä ajassa jo unohtaakin tärkeitä asioita.
Lohduttaudu kuitenkin sillä, että Suomen kesässä ei kuitenkaan usein polta nahkaansa, ainakaan sellaista joka on tottunut teidän aurinkomäärään,luulisin.
Oli ne söpöläiset kuitenkin niin hauskan näköisiä, sen pölyhuiskan minäkin ottaisin, jos olisi varma, että se kulkisi säännöllisesti kaikki huonekalujen alustat ja kävisi sen jälkeen pihalla ravistamassa itsensä taas puhtaaksi.
Eikä nakertaisi sähköjohtoja, kenkiä, eikä huonekalujen jalkoja. Lisäksi sen pitäisi osata tehdä tarpeensa johonkin sopivaan paikkaan ulkona, mahdollisesti vaikka suoraan bio-roskikseen.
En kuitenkaan ole noin eläinvihaaja kuin edelläolevasta joku voisi kuvitella.Sisään eksyneet ampiaisetkin vien varovasti pyyhkeen avulla elävinä ulos.
Toihan olisi oikeasti tosi kätevä lemmikki, jos sen saisi hienosti koulutettua siivousavuksi. Pölyhuiska-puput vaan kaikille! :)
Lähetä kommentti