torstai 31. maaliskuuta 2011

Vieraskynäilyä

Vieraat tuli, oli ja meni sit taas. Meillä oli kivaa ja niin oli ilmeisesti Ollilla ja Riittallakin, ainakin päätellen saamastamme vieraskirjakirjoituksesta. Omat raportit vieraiden kanssa vietetyistä päivistä on myös luvassa, mutta nyt olen kipeänä, joten ne saavat odottaa parempaa oloa. Palataan asiaan.


Olipa taas mukavaa oleskella Villen ja Tarjan vieraina Houstonissa. Meillä oli tilaisuus ihailla varhaiskevään kauneutta, vaalean vihreää luontoa ja ihania kukkivia puutarhoja. Ricen campus oli kevään kukinnossa kuten isäntäväen lähiseutukin ja lämpötilat hemmottelevia. Koimme myös ihania ateriaelämyksiä ja useita Margaritoja. Villen synttärilahjakin onnistuttiin tuhoamaan ylenpalttisen loistavasti. Morton oli maineensa arvoinen!

Brazos Bend osavaltiopuisto oli kiehtova sekä luonnoltaan että eläinkunnaltaan. Alkuun olimme vähän pettyneitäkin kun alligaattorihavaintoja oli vain muutama, mutta neljän tunnin vaelluksen toisella puoliskolla kohtasimme niitä varmaan kolmekymmentä suloisista pikkuisista vauva-alligaattoreista isoihin könsikkäisiin. Kun kohtaamamme ammattikuvaajakin pakeni yhden könsikkään koettaessa rantautua kohdallemme, aloimme olla varovaisen kunnioittavia luontoa kohtaan. Loppuhuipennus oli kun yksi kolmimetrinen alli päätti siirtyä vaelluspolun yli hetteiköstä toiseen juuri kun olimme sen kohdalla. Ollissa heräsi luontokuvaajan kiinnostus päästä ottamaan siitä kunnon lähikuva, jonka hän sitten kyllä onnistui saamaankin. Taisi olla turhaa kuvaajan ja terveen järjen rajankäynnin hämärtymistä, mutta onneksi kaikki hyvin.

Ensi päivänämme koimme Circus Solein aivan mahtavan Ovo-spektaakkelin. Ellei näe livenä, ei voi kuvitella millaista on kun taiteilijat hyppäävät 6-8 m korkeaa seinää katsojilta piilossa olevan trampoliinisysteemin avulla ja konkreettisesti kävelevät kiipeilyseinää useita metrejä. Myös muurahaisten akrobatia, perhosten kiipeilynarulla rakastelut ja tasapainoilut, keikkuvalla ”löysällä” trapetsinuoralla taiteilu, venyvän vartalon/raajojen pyöriminen ja tiimalasien jonglööraus olivat käsittämättömiä taidonnäytteitä. Vaikkei tämä olekaan mainossivusto, niin suositan lämpimästi kaikille kun mahdollisuus osuu kohdalle, menemään katsomaan modernia sirkusta, jonka edelleen jatkuvan kiertueen Guy Laliberté aloitti Kanadan Quebecin 450-vuotisjuhlissa v. 1984.

Tarjan ja Villen vieraanvaraisuus lämmitti sydäntä. Koti on kaunistunut vielä entisestään viime näkemästä. Hauskat ja lämpimän sävyiset palapelitaulut antoivat sille ilmeikkyyttä ja persoonallisuutta. Minimalistinen elämäntapa näkyy myös kodin ilmeessä, ylimääräistä tavaraa ei näe missään, kaikella on oma paikkansa ja aikansa. Yritimme selvittää vähän perusteellisemminkin miten tuollaiseen lopputulokseen päästään ja erityisesti miten sitä periaatetta oikein ylläpidetään arjessa. Kunhan kotiin palaamme meitä odottaa ympäristön kriittinen tarkastelu - minimalistisilmälasien avulla. Saa nähdä mitähän siitäkin tulee...

Olipa ihana reissu!
Salaiset agentit

2 kommenttia:

rauni kirjoitti...

Se kodin tavaroiden karsiminen on meidän "keräily"sukupolvelle mahdottoman hankalaa toteuttaa. Lähes kaikkien tavaroiden kohdalla tulee mieleen,että tätähän voi joskus tarvita,(tähän aijon vielä mahtua).
Sitä helpottaisi jos usein muuttaisi, silloin osa tavaroista useinkin saa lähtötuomion. Kuitenkin liian monen esineen kohdalla on tunne, että tämän pitää tulla mukaan.Sitten mietitään mihin kaikki tavarat mahtuu ja mahdutaanko itse enään sekaan. Meilläkin on niitä muuttoja niin vähän ja ajtus on ettei enään tarvitse muuttaa, kun tässä pystyy elämään sen rollaattori-ajankin.
Onneksi nuorempi sukupolvi ei ole niin tavaroihin kiintyneitä etteivät voisi niistä myös luopua.

Andy kirjoitti...

Ei mekään oikeasti ihan niin minimalisteja olla kuin mitä Olli ja Riitta antaa tekstissään ymmärtää. Minulla on ainakin voimakas tunneside esimerkiksi moniin kirjoihin ja levyihin, eikä niistä luopumista voi kuvitellakaan. :)