Haa, vieläkin lisää synttärilahjoja! Onneksi ei matka Suomesta meren tälle puolen kestänyt kovin kauaa... Marketan ja Sepon lähettämä paketti oli nimittäin pistetty postiin lokakuun 26. päivä, reilusti yli kuukausi sitten. Kakkospostina tosin, joten hitaampi toimitus ei ollut ihan niin yllättävää, ja parempi myöhään kuin ei silloinkaan.. milloinkaan.. silloinkaan. Paketissa oli eri kiva synttärikirje ja Muumi-aiheinen pyyheliina. Suomessa mua odottaa lisäksi lahjakortti, jonka pääsen tuhluroimaan sitten ihan vapaasti.
Toinen paketti oli meille yhteiseksi Lilliltä, joka oli kasannut mukaan vaikka mitä kivaa. Kuten nyt vaikka salmiakkia ja suklaata, niitä ei koskaan voi saada liikaa. Herkkujen alla vilkkuu Pelikaani-lehti, josta voidaan sitten napostelun ohella ratkoa ristikoita.
Molemmat sai myös ikiomat Mörkö-pinssit, jotka on ihan mahtavat! Mörkö on muutenkin ihan ässä, Haisulin ohella ylivoimaisesti parhaita hahmoja, ainakin mun mielestä. Kortissa luki
Kuvassa on te, jos ette tajunnu, ja tunnustan nyt julkisesti että ei tajuttu, eli kiitos selvennyksestä. Mut kumpi meistä peilailee ja kumpi mököttää taustalla? Koska eikö Muumipeikko näytäkin ihan tosi tuimalta? Se on varmaan kyllästynyt Niiskuneidin jatkuvaan hienohelmailuun. Hei, mä taisin just tajuta kumpi on kumpi...
Muumiteema jatkui vielä Nuuskamuikkus-kännykkäkorun (!) verran. Sen sai Ville, ainakin toistaiseksi, koska mun puhelimeen ei valitettavasti killuttimia saa. Hupaisaa kun Nuuskis on liki yhtä suuri kuin Villen puhelin, siinähän on ihan japanilainen meininki. Siellä nimittäin oli kaikilla ihan älyttömät määrät ihan älyttömän kokoisia kännykkäkoruja.
Kiitos ihan hurjasti molemmista paketeista! Meillä alkaa tää Muumikiintiö olla aika kivasti täynnä, kun kaikki muistaa perisuomalaisilla klassikoilla. Tai sit ne on vaan viittauksia mun nuoruuden hairahduksiin, mene ja tiedä... ;)
Toinen paketti oli meille yhteiseksi Lilliltä, joka oli kasannut mukaan vaikka mitä kivaa. Kuten nyt vaikka salmiakkia ja suklaata, niitä ei koskaan voi saada liikaa. Herkkujen alla vilkkuu Pelikaani-lehti, josta voidaan sitten napostelun ohella ratkoa ristikoita.
Molemmat sai myös ikiomat Mörkö-pinssit, jotka on ihan mahtavat! Mörkö on muutenkin ihan ässä, Haisulin ohella ylivoimaisesti parhaita hahmoja, ainakin mun mielestä. Kortissa luki Kuvassa on te, jos ette tajunnu, ja tunnustan nyt julkisesti että ei tajuttu, eli kiitos selvennyksestä. Mut kumpi meistä peilailee ja kumpi mököttää taustalla? Koska eikö Muumipeikko näytäkin ihan tosi tuimalta? Se on varmaan kyllästynyt Niiskuneidin jatkuvaan hienohelmailuun. Hei, mä taisin just tajuta kumpi on kumpi...
Muumiteema jatkui vielä Nuuskamuikkus-kännykkäkorun (!) verran. Sen sai Ville, ainakin toistaiseksi, koska mun puhelimeen ei valitettavasti killuttimia saa. Hupaisaa kun Nuuskis on liki yhtä suuri kuin Villen puhelin, siinähän on ihan japanilainen meininki. Siellä nimittäin oli kaikilla ihan älyttömät määrät ihan älyttömän kokoisia kännykkäkoruja.
Kiitos ihan hurjasti molemmista paketeista! Meillä alkaa tää Muumikiintiö olla aika kivasti täynnä, kun kaikki muistaa perisuomalaisilla klassikoilla. Tai sit ne on vaan viittauksia mun nuoruuden hairahduksiin, mene ja tiedä... ;)
8 kommenttia:
kato ku kerran on eksyny muumimaailmaan töihin, ni siitä saa sit kuulla koko loppuelämänsä! 8-)
mä oon täysin (nyky)muumivastainen ihminen, johtuen siitä, et enskosketus muumeihin tuli niitten loistavien mustavalkosten sarjakuvien kautta, joissa muumit on "hiukan" erilaisii ku esmes täs tv-sarjassa. sarjakuvassa ku muumiperhe kokeili vähän lsd:tä, ni siitä sai kyl varsin pätevää huumevalistusta!
Niinhän se taitaa vähän olla... ;) Mut joo, alkuperäiset Muumit on kyllä aika huippuja. Ja ne kirjatkin on hyviä, mutta en mäkään oikein siitä tv-sarjasta niin välitä.
Vihdoinkin se tuli perille!
Juu, pakko oli ujuttaa teille vielä vähän muumeja sinne, koska niitä ette oo ehkä itse ottaneet mukaan. Tai ehkä teidän vanhat on jo rikki. Lahjat ei ollu erikseen paketoituja, mistä aiheutui mulle varmaan vähän traumoja, mutta se kuori oli sentään kuviollinen.
Me yritettiin katsoa tänään taas töissä muumivideoita, mutta ne kasetit oli oikeasti aika huonossa kunnossa. Ja minä olin siitä iloinen, koska en myöskään ole mikään tv-sarjan fani. Mut me katsottiin sen sijaan fröbelin palikoita, mikä ei ollut kauhean paljon parempaa. Siitä tuli suunnilleen samanlainen olo kun vähän aikaa sitten kuulin Shakiran she wolf biisin ja shakira ulvoo siinä. Enkä nyt viittaa siihen sen laulutyyliin.
Tuli se, vaikka kyllä sinunkin paketissa kesti vähän tavallista kauemmin (ei sentään yli kuukautta kumminkaan..). Epäilen että juhlapyhät vaikutti asiaan, täällä kun Kiitospäivänäkin laitetaan paljon kortteja, niin "joulupostiruuhka" alkaa näillä sen vuoksi meitä aiemmin. Kuviollinen laatikko oli oikein hyvä, saat anteeksi paketoimattomuutesi. ;)
Kerran alkuun päästyään ihmisen on sangen vaikea luovuttaa - muumeista nimittäin. Työstän yhäti ikivanhaa kauhua, kun leikkikoulussa muinoin avasin kuvakirjan nimeltä Vaarallinen matka (tai ainakin sinnepäin),jossa - kamalaa - pikku Myy oli joutunut pölynimurin sisuksiin. Epäilemättä siitä juontaa myös pysyvä vastenmielisyyteni pölynimureita kohtaan.
En olekaan tuohon kyseiseen tarinaan, ainakaan muistaakseni, törmännyt. Mutta selitys pölynimurivastustukselle on niin hyvä, että taidan vastaisuudessa väittää toisin... ;)
Ei onnistu, mä ehdin jo lukea tuon;) Minäkään en muista sellaista tarinaa lukeneeni, mutta en olekaan ollut koskaan leikkikoulussa. Kansakoulun kirjaston kyllä luin kokonaan, mutta en muista niistä osaakaan, joten se voi kyllä johuta siitäkin.
Hitsi, pieleen meni siis hyvä yritys.. ;)
Lähetä kommentti