Winslow, Arizona

Maanantaina lähdettiin tosiaan Las Vegasista suuntanamme matkan toinen varsinainen kohde, eli Grand Canyon National Park. Matkan varrella kuitenkin pysähdyimme myös Grand Canyon Westissä, josta aiemmat kuvat ovat. Kanjonin länsiosa sijaitsee Hualapai-heimon mailla, eikä paikan päälle pääse perille asti omalla autolla, vaan pitää hankkia bussikuljetukseen oikeuttava pääsylippu. Niinhän me tehtiin ja päästiin katselemaan kanjonia kahdesta eri kohdasta. Ensimmäisessä pysähdyspaikassa sijaitsi myös Grand Canyon Skywalk, 4000 jalan korkeudelle kanjonin pohjasta rakennettu lasinen näköalatasanne, jossa oli tietenkin pakko käydä myös kävelemässä.
Maanantai-illaksi saavuttiin Tusayaniin ja tiistaiaamuna suunnattiin hotellilta suorinta reittiä kansallispuistoon, kanjonin eteläreunalle. Ja voin kertoa, että vielä maanantaina suuren vaikutuksen tehnyt länsireuna ei enää tunnu juuri miltään. Eteläreuna kun on sekä syvempi, leveämpi, että kaikin puolin näyttävämpi (pohjoisreuna on kaikista syvin, ehkä vielä joskus näen senkin..).
Aamupäivällä sää oli varsin harmaa ja pilvinen, mikä hieman haittasi näkyvyyttä mutta ei silti latistanut vaikutelmaa millään lailla. Oli oikeastaan huikean mystisen näköistä, kun pilvet roikkuivat alhaalla kanjonin yläosilla asti. Päivä oli myös kovin tuulinen ja suhteellisen kylmä, ainakin yli 30 asteen lämpötiloissa viimeisen viikon viettäneille, eilen kun mittari ei tainnut kertaakaan kivuta edes kaksinumeroisille luvuille. Yhdessä vaiheessa satoi jopa hieman lunta (!).
Iltapäivän edetessä pilvetkin liikkuivat muualle ja aurinko tuli esiin, parantaen näkyvyyttä ja maisemia vielä entisestään.
Me vietettiin päivämme kiertämällä suurimman osan puiston näköalakohdista. Ihmiset kuulemma kiistelevät siitä mistä on paras näkymä, mutta me kyllä väitetään että hemmetin hieno se on joka kohdasta.
Pitkän päivän päätteeksi majoituttiin vielä yhdelle näköalapaikalle katselemaan kerrassaan upeaa auringonlaskua.
Kun eilen liikuttiin suurimmaksi osaksi joko omalla autolla tai puiston tarjoamalla bussikuljetuksella, päätettiin tänään vielä käydä vähän patikoimassa. Hulluja kun ollaan, päätettiin lähteä Bright Angel Trail -polkua alas kanjoniin, kun sääkin oli tänään paljon kauniimpi ja suotuisampi ihan aamusta asti.
Kyseistä polkua pääsee ihan Colorado-joelle asti, mutta sellaiseen reissuun pitää ehdottomasti varata vähintään kaksi päivää. Me päätettiinkin tähdätä huomattavasti vaatimattomampaan suoritukseen ja otettiin tavoitteeksi talsia ensimmäiselle lepopisteelle, jolloin edestakaisen matkan mitaksi tuli 4,8 kilometriä.
Korkeusero kanjonin reunan ja lepopaikan välillä on 345 metriä, joka tosiaan laskeudutaan 2,4 kilometrin matkalla. Melko jyrkkää menoa siis paikoitellen, etenkin kun muistetaan että se sama 345 metriä myös kiivetään ylös sillä 2,4 kilometrin matkalla... Alasmeno olikin varsin leppoisaa, mutta takaisin kiivetessä aikaa kului hieman enemmän. Hyvin me silti selvitiin, kun tultiin tasaista rauhallista vauhtia ja muistettiin pysähdellä tarpeen vaatiessa lepäilemään. Ja mikäs sitä oli lepäillessä kun oli tällaiset maisemat.
Kunnon reippailun jälkeen heitimme hyvästit mahdollisesti maailman upeimmille maisemille ja jatkoimme reissaamista. Tähän asti meillä on ollut selkeät tavoitteet, siis etukäteen tehdyt hotellivaraukset ensin Las Vegasissa ja sitten Grand Canyonilla, mutta nyt me ollaan vapaita kuin taivaan linnut. Kotiin olisi tarkoitus palailla joko tämän viikon lopulla tai sitten vasta ensi viikon alkupuolella, saas nyt nähdä.
Tiistain saldo: 70,7 mailia ja 318 valokuvaa..
Päivän saldo: 169,5 mailia (ja satakunta valokuvaa lisää).