Allekirjoitettuani keskiviikkona paperit jotka tekivät minusta osa-aikaisen Ricen työntekijän, tarvitsin uuden ID-kortin. Suuntasin siis heti torstaina kampuksen poliisilaitokselle hoitamaan asian kuntoon ja nyt minulla on henkilökortteja ihan kaksin kappalein. Sanoivat nimittäin henkilökuntaversiota ojentaessaan että saan pitää myös sen "vaimokortin," koska se on yhä voimassa. Kätevää, nyt voin aina päättää tilanteen mukaan kumpaa käytän. Kirjastosakot Villen piikkiin ja kaikki asiallinen sitten omalle kortille...
Kampukselta ajelin downtowniin sosiaaliturvatunnustani anomaan. Paikka oli ihan tupaten täynnä, mutta onneksi suurin osa ihmisistä oli jollain muulla asialla, koska melkein heti saavuttuani paikalle kutsuttiin sille tiskille jolle minäkin olin tähtäämässä vuoronumero, joka oli vain kolme lukua omaa lappuani edellä. Yhdellä näistä kolmesta kesti suhteellisen kauan, mutta muuten homma eteni ihan kivassa tahdissa. Kun sitten edellisen numeron haltija poistui tiskiltä, keräilin kaikki mukaan ottamani tarpeelliset paperit ja olin jo valmis nousemaan, missä vaiheessa virkailija pisti luukut kiinni ja poistui tauolle. Just niin tyypillistä.
Kohtuullisen odottelun jälkeen toinen virkailija ilmestyi avaamaan viereisen tiskin, joka oli tähän mennessä ollutkin paikan ainoa suljettu luukku. Ja mikä onni, hän kutsui minun numeroni palveluvuoroon. Kiiruhdin siis paikalle ja esitin asiani. Virkailija otti dokumenttini ja alkoi näpyttelemään tietoja järjestelmään. Ja sitten virkailijan tietokone kaatui.
Sain lopulta asiani hoidettua, kun ystävällinen virkailija oli ensin aikansa kironnut konettaan, tiedustellut työkavereiltaan oliko heilläkin ongelmia, ilmoittanut joutuvansa sulkemaan koko systeemin ja viimein katsonut parhaaksi hoitaa tämän osuuden oman pöytänsä ääressä. Odoteltuani hurjan pitkään hän lopulta palasi tiskille kaikkien minun papereiden kanssa, kysyi muutaman kysymyksen ja pyysi tarkistamaan printistä että hänen kirjaamansa tiedot olivat oikein. Parin viikon päästä pitäisi kortin tulla postissa kotiin, ja minäkin pääsen vihdoin pois sosiaaliturvatunnuksettomien paarialuokasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ovat ne siellä palvelualttiita. Viimetalvisen kokemuksen perusteella kaikki muut kohtaamamme palveluhenkilöt olivat ystävällisiä paitsi Marysvillen kirjastotäti, joka ilmeisesti oli onnistunut saamaan pysyvän kunnallisen työpaikan, ja niinmuodoin hän ei ihmetyksekseni ollut meidän tarpeitamme kohtaan sen suosiollisempi kuin suomalainenkaan kirjastohenkilö pahana maanantaiaamuna.Kiva jos työkaveritkin ovat mukavia!
Asiakaspalvelu tosiaan pelaa varsin loistavasti täällä, en muista joutuneeni itse pettymään kertaakaan. Villellähän oli vähän kurjia kokemuksia kerran, mutta silloinkin myyjät oli kyllä varsin kohteliaita.. ;)
Lähetä kommentti