Perjantaisin ajatukset valtaa tieto siitä, että ihan koko ihana viikonloppu on ihan kokonaisuudessaan vielä edessä. Nauttimisen voi aloittaa jo perjantai-iltana, eikä mieleen hiivi vielä siinä vaiheessa lainkaan se, miten vähän viikonloppua on enää jäljellä (lauantaisin aina jossain vaiheessa tulee se ajatus, että vain yksi kokonainen päivä enää, ja sunnuntaina ei enää sitäkään...). Piste perjantaille.
Vaikka perjantai työpäivänä tuntuisi automaattisesti häviävän lauantaille, on siinä kuitenkin myös puolensa, nimittäin velvollisuuksien mukanaan tuoma päivärytmi. Me Villen kanssa arvostetaan molemmat suunnattoman paljon pitkiä rauhallisia aamuja, joista nautimmekin aina mahdollisuuksien mukaan viikonloppuisin. Ja vaikka puolustankin loppuun asti rentoa aamuköllimistä aivan erinomaisena ajankäyttönä, on toki totta että mitä pitempään aamuaan venyttää, sitä lyhyemmäksi loppupäivä tuppaa jäämään. Siis jaetut pisteet, lauantaille rennoista aamuista ja perjantaille rytmistä, jonka ansiosta päivän aikana ehtiikin jotain.
Ihan ylivoimaisesti perjantain osakkeita on kuitenkin nostanut viime aikoina se, että silloin minä katson uusimman jakson Greyn anatomiaa, johon olen siis yhä mitä suurimmassa määrin koukussa. Perjantaisin saan nauttia addiktiostani ihan rauhassa, kahvimukin kanssa sohvannurkkaan käpertyneenä, ilman nojatuolista kuuluvaa pientä pilkkaa, tai puhinaa siitä, mitä turhaa hömppää sarja onkaan (suurin syy siihen, miksi en katso jaksoa torstai-iltana, kun se tulee televisiosta..). Pelkästään tästä syystä perjantai ansaitsee pisteitä ihan tosi monta.
Ja nyt suonette anteeksi, enempien syiden listaaminen saa väistyä Greyn anatomian tieltä, kun kahvikin taisi juuri tulla valmiiksi.
Lisäys: EI!! Vääryyttä! Eilen ei tullutkaan uutta jaksoa! Perjantai on pilalla!
Ps. Viikon huonoin päivähän on luonnollisesti aina ja ikuisesti
5 kommenttia:
Niinhän se on, että perjantai on joskus paras ja joskus se hunoin päivä viikosta. Se riippuu niin monesta seikasta, päivän ohjelmasta ja säästäkin tietenkin.
Minun mielestäni Maanantai on saanut ihan syyttään huonoimman päivän maineen, sehän monesti on juurikin se paras päivä, jolloin saa taas itsensä normaaliin päivärytmiin. Tietenkin vain silloin, kun on viikonloppu mennyt ihan poskelleen, tai on kyllästynyt lomailemaan(vaikka sateessa) ja pääsee töihin. Kyllä varmaan niinkin voi käydä.
Tiedäthän Karvisen? Karvinen ilmaisee tunteensa viikonpäiviä kohtaan melko estottomasti.Henkilökohtaisesti ihailen eniten Karvisen tiistai-ilmettä - nimittäin taottuaan lattiaa tassuillaan vimmaisesti maanantaina hän alottaa tiistaina varovaisen toipumisen.Heikko virne naamallaan hän saa ainakin minut nauramaan joka kerta.
rauni: No jos perjantai voi olla petollinen, niin kai sitten maanantaikin voi joskus yllättää positiivisesti. Vaikka en oikein kykenekään sellaista tilannetta kuvittelemaan...
marketta: Oi kyllä, Karvisen maanantaiviha on ihan legendaarista, ihan niin suuriin tunteisiin viikonpäiviä kohtaan en minäkään pysty. :)
Vietettyäni kolme vuotta kotimammana ja nyt töihin palattuani olen päässyt jälleen nauttimaan siitä, että viikonpäivillä on merkitys! Perjantai on saanut jälleen oman viehätyksensä takaisin. Vaikka lasten kanssa "saa" viikonloppunakin herätä aikaisin, niin ainakin muuten voi pari päivää viettää vapaammin.
Talvisia terveisiä Ypäjältä!
No nythän on rehellisyyden nimissä myönnettävä, että kun en itse käy töissä, on päivien suurin ero siinä, onko kyseessä vapaapäivä ilman Villeä vai Villen kanssa. Ja ne jälkimmäiset on yleensä kivampia. =D
Lähetä kommentti