Otettiin heti ilo irti siitä ettei koko ilta mene palapeliä kootessa ja lähdettiin elokuviin. Tarkoituksena oli mennä katsomaan Sherlock Holmes, mutta ruuhkan ja matkalla tehdyn kierrätyspysähdyksen jäljiltä oltiin just sen verran myöhässä, ettei oikein olis enää viitsinyt mennä sisään. Onneksi toinen kovasti kiinnostanut vaihtoehto The Imaginarium of Doctor Parnassus alkoi sopivasti muutamaa minuuttia myöhemmin ja sinne ehdittiin hienosti.
Minua elokuva viihdytti ja ihastutti suuresti, Ville piti sitä vähän turhankin outona, vaikka myönsikin ettei hänelläkään tylsää ollut. Ja olihan se nyt outo, sellaisella hyvällä, erikoisella, taianomaisella ja pikkuisen hullulla tavalla. Siis juuri silleen outo kuin Terry Gilliam vain parhaimmillaan osaa olla. Myös Gilliamille ominainen estetiikka vetoaa muhun kovasti, joten kokemus oli erittäin positiivinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti