Rodeossa

Houstonissa järjestetään joka kevät kolme viikkoa kestävä Houston Livestock Show and Rodeo, joka on maailman suurin tapahtuma lajissaan. Ensimmäisen kerran homma pyöri vuonna 1932, joten melkoisen perinteikkäästä jutusta on kyse. Nykyisellään tapahtuma valtaa koko Reliant Stadiumia ympäröivän Reliant Parkin, jossa on päiväsaikaan kaikenlaista ohjelmaa lasten poniratsastuksesta laajamittaisiin karjanäyttelyihin, mutta pääasia on edelleen joka iltainen show itse Stadiumilla. Siihen sisältyy aina rodeokilpailuja sekä illan päättävä konsertti, joiden esiintyjät ovat melkoisen kovia nimiä. Tämän vuoden artistilistalta löytyvät mm. Mary J. Blige, Tim McGraw, Rascal Flatts, Brad Paisley, Black Eyed Peas sekä eilen esiintynyt Keith Urban, jota mekin siis olimme katsomassa.

Tässä on satulatonta rodeoheppastamista, jota lisää videomuodossa myöhemmin.

Aluksi kuitenkin sitä rodeota, ensimmäisenä lajina tie-down roping, elikäs vasikan lassoaminen ja sitominen. Lassoaminen tapahtuu hevosen selästä, sitten cowboy hyppää alas samalla kun hevonen jarruttaa ja pysäyttää vasikan, jonka jälkeen cowboy kippaa elikon nurin ja köyttää sen jalat. Nopeus on valttia, kas näin se käy:

Seuraavaksi yritettiin pysyä hevosen selässä kahdeksan sekuntia ja tehdä se mahdollisimman tyylipuhtaasti, koska kyseessä on tuomarilaji. Tässä versiossa homma suoritetaan ilman satulaa ja lopputulos näyttää siltä, kuin hepan selässä heiluisi holtittomasti heittelehtivä räsynukke. Oikeasti ne tekee hyvin määrätietoisia liikkeitä pysyäkseen selässä ja saadakseen siitä vielä mahdollisimman paljon pisteitä.

Seuraava laji oli team roping, eli joukkuelassoamista. Ensin lassonsa viskaa pääpuolesta vastuussa oleva cowboy, jonka jälkeen joukkueen toinen osapuoli lassoaa vasikan takajalat. Jälleen kerran homma pitää hoitaa mahdollisimman nopsasti, vähän tähän tyyliin:

Aina välillä vasikka voittaa, esimerkiksi jos käy niin ikävästi ettei lassoaja osu maaliinsa...

Sit taas vähän ratsastettiin, tällä kertaa satuloiduilla kiukkupusseilla. Homma näytti täpärästi kontrolloidummalta kuin satulaton vastineensa, mutta aikamoista menoa se oli tämäkin. Pistetään tästä nyt ihan vaan liikkumaton kuva, kun noita videoita tulee muutenki ihan hillittömästi (valokuvia oli vaikea saada onnistumaan, ja paremminhan tuo juttu tuosta liikkuvasta kuvasta välittyykin).
Steer wrestling oli seuraava laji, elikäs painileikkejä härkien kanssa. Cowboyn tulee kiiruhtaa vapautetun härän perään hevosensa kanssa, kurottautua nappaamaan sarvista kiinni ja vääntää sitten elikko nurin. Aika ratkaisee.

Ja tässäkin lajissa se on aina välillä se härkä joka päätyy painimaan sen cowboyn nurin, kuten vaikkapa tässä tapauksessa on käynyt (yläreunan valotaululta näkee tilanteen ehkä täpärästi paremmin). Aina ei voi voittaa...
Tässä vaiheessa kisoja olikin aika vaihtaa ne hepat vähän järeämpiin elikoihin, elikäs bull ridingiakin päästiin katsomaan ihan livenä. Aika hurjaa touhua, nämä kun eivät cowboyn maahan viskattuaan tyydy juoksemaan pois, kuten hevoset useimmiten tekivät. Siksi kentällä pyörivät myös nuo puna-asuiset heput, joiden tehtävä on houkutella härkä (tai sonni, en mää tiiä kumpia ne on) pois, että cowboy ehtii turvaan. Ihan videon lopussa kuuluu muuten merkkiääni joka kertoo kuinka pitkään selässä olisi pitänyt pysyä. Vain kaksi heppua onnistui siinä eilen, eli sen verta vaikeasta lajista on kyse.

Yksi Villen suosikeista oli vankkurikisa, jossa siis painettiin areenaa ympäri ihan älytöntä vauhtia nelivetovankkureilla. Siihen saa tiukassa käännöksessä vähän sivuluisuakin aikaan.

Yksi yleisöä eniten huvittaneista ohjelmanumeroista oli calf scramble, jossa joukko sinnikkäitä nuoria jahtaa laumaa vasikoita. Tarkoitus on ottaa elikko kiinni, sitoa se ja taluttaa (tai kantaa, tai raahata perässään...) areenan keskelle. Ei muuten oo kovin helppoa. Tässä kuvassa homma on ihan alkutekijöissään, eli vasikat juuri vapautettu. Seurannutta kaaosta ei saatu erityisen onnistuneesti kuvattua, joten joudutte vaan kuvittelemaan...
Vielä yksi ohjelmanumero mahtui mukaan ennen illan tähtiartistia, nimittäin barrell racing. Tämä rodeon vauhdikas naisten laji näyttää tältä:

Tämä kaikki hupi ja hauskuus kesti noin pari ja puoli tuntia, jonka jälkeen Keith Urban astui lavalle. Joka muuten oli pyörivää sorttia, eli jokaisella katsomon osalla oli vuorollaan ne parhaat näkymät.
Urban ei ennestään ollut meille kummallekaan mitenkään erityisen tuttu, mutta varsin onnistuneen, reilun tunnin mittaisen setin mies veti. Ymmärrän hyvin hepun suosion, koska ainakin livenä hän oli kerrassaan erinomainen esiintyjä, hyvin karismaattinen ja sympaattisen oloinen seikkaillessaan välillä jopa katsomoonkin yleisöään tervehtimään.
Arvatkaas muuten mitä tämä yhteensä liki nelituntinen lysti maksoi? Mehän hankimme tapahtumaan ne kaikista edullisimmat liput varsin ylhäällä sijaitsevasta katsomonosasta, mutta hyvin sieltäkin näki ja kuuli kaiken. No meidän tiketithän kustansi kokonaiset 16 dollaria kappale, joka ei euroina ole kuin reilun kympin. Että ei oo kyllä hinnasta kiinni jos rodeota haluaa katsomaan. Ja sen verran hauskaa oli että halutaan kyllä, ensi vuonna siis uudemman kerran.