keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Lomaraportti: Grand Canyon

Olisko pikkuhiljaa aika saada lomaraportit päätökseen kun vieraiden lähdöstäkin on kohta kolme viikkoa? No olis. Eli paras viimeiseksi -hengessä säästetty matkan pääasiallinen kohde, olkaapas hyvät.
Niin kauan kuin muistan, on äitikulta haaveillut Grand Canyonista. Aina kun televisiosta tuli joku paikkaa käsittelevä dokumentti tai lehdessä oli vaikka vaan kuva, huokaili äiti että tuon kun joskus pääsis näkemään. Sit kun me Villen kanssa käytiin ensin katsastamassa maisemat toukokuussa, alkoi mielessä viritä ajatus että josko ehdottaisimme road tripiä myös kyläilijöille. Vetonaula tehosi ja suunnitelma todettiin hulluksi mutta toteuttamiskelpoiseksi, joten sain tilaisuuden toteuttaa äitikullan ikiaikaisen unelman. Ja oli se kaikkien muidenkin mielestä ihan hieno.
Vietimme kanjonilla puolitoista päivää, joista ensimmäisenä keskityimme lähinnä ajelemaan oman auton kanssa näköalapaikalta toiselle. Se on hurjaa miten paljon maisema ja etenkin väritys muuttuu riippuen säätilasta, kellonajasta ja auringosta. Ensimmäisenä päivänä saimme suurimmaksi osaksi nauttia kauniista ja varsin lämpimästäkin ilmasta.
Muutamalla näköalapaikalla oli myös erilaisia linssiluteita, jotka ovat selvästi tottuneet turisteihin ja poseeraavatkin kokenein ottein kohtuullisen komeiden maisemien edessä.
Iltapäivän kuluessa sää alkoi synkistyä, tummat pilvet täyttivät taivaan ja koko homma huipentui aivan valtaisaan raekuuroon. Onneksi olimme juuri sopivasti sisätiloissa ruokatauolla. Samassa rakennuksessa olevan matkamuistomyymälän kassa kertoi olleensa paikassa töissä 25 vuotta, eikä ollut sinä aikana ikinä nähnyt mitään vastaavaa, joten melkoisen erikoinen kokemus ilmeisesti. Kuuron hälvettyä näytti hetken aikaa kovin talviselta, kun kaikkialla oli valkea peite.
Vaikka sää oli hetkellisesti kurja, oli siitä saatu hyvitys puolestaan upea. Kanjonin ylle nimittäin levittyi niin hieno sateenkaari etten muista ennen nähneeni. Tähän voi toki vaikuttaa jonkin verran myös maiseman ainutlaatuinen hienous... Siihen oli syntymässä toinenkin kaari rinnalle, mutta se ei koskaan ehtinyt kovin kirkkaaksi ennen kuin ne molemmat katosivat.
Seuraavan päivän aloitimme patikoimalla vähän matkaa alas kanjoniin. Edellisen illan ja yön sateista ja aiemmin aamulla alaspäin matkanneesta muulikaravaanista johtuen polku ei ollut erityisen miellyttävässä kunnossa, joten mm. siitä syystä emme menneet kovin pitkälle, mutta sen verran kuitenkin että vieraille tarjoutui jälleen vähän erilaista perspektiiviä kanjonin koosta ja mittasuhteista. Porukan vanhimmat jättäytyivät suosiolla kyydistä vielä vähän aikaisemmin ja tarkkailivat meidän muiden matkaa ylempää.
Kavuttuamme takaisin ylös kanjonin reunalle, lähdimme bussikuljetuksella kiertelemään lisää näköalapaikkoja. Jälkimmäisen päivän sää oli alusta asti varsin pilvinen ja tarjosi jälleen ihan erinäköisen kanjonin, kun pilvet roikkuivat varsin matalalla.
Tiukan aikataulun vuoksi meidän oli tarkoituskin lähteä jatkamaan matkaa hyvissä ajoin, joten ei harmittanut ihan niin paljoa kun ilma muuttui vähän myöhemmin taas sateiseksi, olipahan hyvä syy siirtyä eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta. Epävakaisesta säästä huolimatta meillä oli varsin hyvä onni koko ajan, saimme nauttia myös aurinkoisista hetkistä ja ehdimme katsomaan maisemia monesta suunnasta. Oli hienoa saada tilaisuus näyttää tämä kaikki koko porukalle, mutta ihan ykkösenä nautin siitä että pystyin toteuttamaan yhden äitikullan suurimmista haaveista. Vaikka se ei kuulemma täyttänytkään odotuksia. Se ylitti ne.
Huh, siinäpä ne vihdoinkin oli, kaikki lomaraportit. Kiitos vielä vieraille, meillä oli oikein hauskaa, toivottavasti oli teilläkin!

2 kommenttia:

rauni kirjoitti...

Voin kyllä puhua kaikkien suulla, kun sanon, että KIITOS.
Me kaikki nautimme retkestä ja koko lomasta. Se oli niin hyvin suunniteltu ja järjestetty. Kaikki meidän toiveet ylittyivät jopa se Empun käärme.
Grand Canyon oli kyllä ylitse muiden juttujen, mutta näin kauan kesti mielen sitä sulatella, koska vasta viimeyönä näin siitä ensimmäisen kerran unta.
Muista kohteista ja reissusta yleensäkin olen nähnyt useita unia.
Siispä KIITOS ja joulua odotellen, se tulee jo pian.

Andy kirjoitti...

Reissu meni kyllä ihan älyttömän sujuvasti, paremmin kuin ennakkoon odotettiin (tai pelättiin..). ;)