Mainoksen uhri

Minä olen aina ollut ihan tosi huono käyttämään hajuvettä. Ja tarkoitan tällä siis sitä, etten tule juuri koskaan käyttäneeksi hajuvettä, koska sitten kun joskus sellaista laitan, sujuu se kyllä toki ihan mallikkaasti. Suihkauttaminen kun ei ole niin kovin vaikeaa, enkä sorru edes ylilyönteihin joissa ihmiset kilometrin päässäkin pystyvät "nauttimaan" tuoksustani. Mutta jotenkin se aina vaan jää, vaikka pidänkin kovasti niistä kahdesta omistamastani tuoksusta, jotka olen molemmat saanut lahjaksi.

Jokin aika sitten törmäsin uuteen hajuvesimainokseen, joka naulitsi minut paikalleni. Tämä minun on pakko saada! Toisaalta kummallista, koska kyseessä kuitenkin oli hajuvesi, enkä suhtaudu hajuvesiin kovin intohimoisesti. Lisäksi olen opiskellut suhteellisen paljon mediatutkimusta, joten koen että medialukutaitoni on varsin hyvä, enkä yleensä lankeakaan mainosten houkutuksiin kovin helposti. Mutta tämä mainos oli poikkeus, ja lupasinkin itselleni että saan kyseisen tuoksun hankkia jos kaksi ehtoa täyttyvät. Ihan ykkösenä sitä piti päästä nuuskimaan jotta selviää että se on varmasti miellyttävä tuoksu, ja lisäksi minun piti opetella käyttämään hajuvettä, koska en missään nimessä halunnut ostaa pulloa vain koristeeksi (vaikka se kovin kaunis onkin).
Otinkin siis kaverilta saadusta vinkistä vaarin ja asetin jo omistamani hajuvedet helpommin saataville. Sen jälkeen olikin paljon yksinkertaisempaa tehdä hajuveden laitosta osa rutiinia, jos nimittäin deodorantin käyttö suihkun jälkeen sujuu automaattisesti, miksei hajuveden suihkaiseminenkin voisi sujua? Opittuani hajuveden säännölliseksi käyttäjäksi oli jäljellä vielä toinen ehto, tuoksun piti oikeasti miellyttää minua muutenkin kuin mainoksen tasolla. Siispä suunta kosmetiikkaliikkeeseen ja tuoksuhyllyn eteen. Ostopäätös varmistui lähes ensinuuhkaisulla.

En kuitenkaan lyönyt rahoja tiskiin vielä sillä kertaa, vaan päätin tehdä hankintani samalla kun tuon vieraita shoppailemaan. Siskokulta nimittäin täytti syyskuussa vuosia ja toisin kuin minä, hän on osannut käyttää hajuvesiä sujuvasti jo pitkään. Halusinkin ostaa hänelle lahjaksi jonkun kivan tuoksun mutta en uskaltanut suorittaa valintoja itsekseni, joten ratkaisin ongelman lahjakortilla. Tämä onneksi ilahdutti lahjan saajaa, joka kertoikin heti että hänellä on jo yksi tuoksu mielessä, lentojen vaihto Lontoossa kun oli sattumalta sujunut hajuvesiä vertaillessa ja uutta hankintaa harkitessa.

Yhtenä päivänä otimme sitten suunnan kosmetiikkaliikkeeseen, molemmilla tuotevalintakin jo etukäteen tehtynä. Siskokulta aikoi, jos vaan löytäisi, ostaa lahjakortillaan sen Lontoossa nuuskitun tuoksun (jonka nimi ei muistunut mieleen mutta jonka hän kuulemma tunnistaisi heti nähdessään) ja minä poimisin hyllystä matkaani sen kauan odotetun ihanuuden. Perillä asetuimme hajuvesihyllyn eteen ja osoitimme molemmat että tuo se on, tuon minä aion ostaa! Ja tajusimme osoittavamme samaa pulloa.
Mikäs siinä sitten, nyt me ollaan hajuvesisamiksia. Onkohan tää joku sukulaisuusjuttu? Se kyllä on erona, että siskokulta päätyi valintaansa pitkällisen vertailun ja nuuskuttelun jälkeen, minä ostin omani siksi että Frank Miller teki sille mainoksen. Ja minä rakastan Frank Milleriä (mutta tykkään kyllä oikeasti tuoksustakin, vannon että tykkään)... Huikean upean mainoksen voi käydä katsomassa täällä, kuvat on lainattu samasta paikasta.