Kaikki tämä huomioon ottaen odotin varsin kohtuullista elokuvaa, mutta se ylitti odotukseni ja osoittautui ihan hemmetin hyväksi. Fincherin ohjaus oli varmaa ja tiivistä, Reznorin ja Rossin musiikki toimi hyvin (erikoismaininnan ansaitsee hirmu hieno sovitus Edvard Griegin sävellyksestä Vuorenpeikkojen luolassa), mutta elokuvan todellinen tähti oli Aaron Sorkin ja se miten hyvin leffa oli kirjoitettu. Lopputulos jaksoi pitää otteessaan sekä minut että Villen ja viihdytti meitä molempia, vaikka aihe ei sinänsä kummankaan mielestä ollut alun perin erityisen mielenkiintoinen. Erinomainen suoritus, siis.
Loistavinkaan dialogi yksinään ei kuitenkaan olisi riittänyt, mutta onneksi päärooliin Mark Zuckerbergiä esittämään valittu Jesse Eisenberg oli osassaan aivan huikaisevan hyvä. Yhdessä Sorkinin ja Fincherin kanssa Eisenberg onnistui maalaamaan maailman nuorimmasta miljardööristä mielenkiintoisen, joskin suhteellisen epämiellyttävän kuvan. Andrew Garfield oli pätevä (entisen) parhaan ystävän Eduardo Saverinin roolissa, ja myös Justin Timberlake, jonka näyttelijänkykyihin suhtauduin poikabändimenneisyyden ja poptähteyden vuoksi perusteettoman ennakkoluuloisesti (miten muutenkaan, enhän minä ole koskaan nähnyt yhtään leffaa missä se olisi näytellyt...), hoiti homman kotiin ihan kunnialla esittäessään Napsterin perustajaa, Sean Parkeria. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä setti, suositellaan katsottavaksi kaikille hyvin tehtyjä elokuvia arvostaville. Ja oikeastaan ihan kaikille muillekin, koska tämä nousi just kisaan mukaan vuoden parhaan elokuvan tittelistä.Ja ei, en aio siltikään liittyä Facebookiin.
Ps. Illalla televisiosta katsellusta Prinssi Kaspianista minulla ei sitten olekaan juuri mitään hyvää sanottavaa. Paitsi että se loppui. Ja että ainakaan se ei ollut ihan yhtä huono kuin Velho ja leijona. Tai no, taisi se ehkä olla.
Kuvat lainattu täältä ja täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti