keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kortteja ja arkiromantiikkaa

Käväisin tänään taas Ricen kampuksella rouvalounaalla ja pääsin askartelemaan kortteja. Edellisen kerranhan sellaisia tehtiin helmikuussa Ystävänpäivän varalle ja tänään pääsin testaamaan onko vanhat taidot yhä muistissa. Ja olihan ne, väkästin ammattilaisen ohjeiden perusteella tällaisen hienon kortin, jonka kuviot syntyivät siis leimaamalla.
Nyt seuraa taas vaihteeksi jotain niin ällösöpöä, ettei kannata lukea pitemmälle jos ei kestä suuren luokan hempeilyä. Keksimme nimittäin sille ylimääräiselle viimevuotiselle pikkuiselle Ystävänpäiväkortille Villen kanssa käyttöä, siitä tuli meidän arkiromantiikkakortti. Idea lähti siitä, että välillä on kiva jättää toiselle ylläriviestejä erilaisiin hassuihin paikkoihin. Esimerkiksi kerran kun Ville lähti työreissuun ja pakkasi matkalaukkuun mukaan paremmat kengät, minä piilotin toiseen niistä pienen kirjelappusen. Myös sanomalehden artikkeleiden yhteyteen on hauska joskus kirjoitella omia viestejä, jos tietää että toiselta jäi lehden lukeminen aamulla kesken ja se varmaankin luetaan töiden jälkeen loppuun.
Nyt tämä pieni Ystävänpäiväkortti toimii tällaisten viestien viejänä. Meillä on jemma pieniä lappusia jotka juuri sopivasti mahtuvat kortin väliin, ja se jonka hallussa kortti kulloinkin on, voi koska tahansa yllättää toisen hauskalla, romanttisella tai muuten vaan kivalla viestillä. Kortin piilottamisesta odottamattomaan paikkaan onkin tullut hupaisa haaste ja me taidetaan vähän leikkimielisesti kilpailla siitä, kumpi keksii nokkelamman sijoituspaikan.
Minua kortti on odottanut kerran tyynyllä Andren hellässä huomassa, tai kylmänä päivänä hupparin hupussa. Ville puolestaan on löytänyt kortin nojaamasta kahvipakettiin mennessään keittämään aamukahvia, ja töihin päästyään läppärin välistä. Löytyipä kortti mistä tahansa, on se aina iloinen yllätys ja hirmu helppo tapa muistuttaa toiselle kuinka tärkeä tämä onkaan. Tällä hetkellä kortti on minun hallussani. Saas nähdä koska Ville saa sen takaisin, mistä hän sen löytää, ja millainen rakkaudentunnustus sen sisältä tällä kertaa paljastuu...

4 kommenttia:

rauni kirjoitti...

Älkää vaan milloinkaan antako tuon arjen romantiikan laimistua.
Se on yksi suhteen parhaita ravintoaineita.

Andy kirjoitti...

=D

marketta kirjoitti...

Lisää vain lounaita ja kortteja! Andre vaikuttaa hyvältä postitoimistolta nallemaisine olemuksineen. Kukapa ei haluaisi häneltä vielä yhtä korttia.

Andy kirjoitti...

Andre on kerrassaan erinomainen postinkantaja, joten ehkä hänen palveluitaan hyödynnetään vielä uudelleenkin. Tänään Ville löysi kortin Texans-paitansa välistä, kun meni pukemaan sitä peliä varten ylleen. ;)