Alegría

Olen kuullut ihmisistä, jotka nähtyään yhden Cirque du Soleil'n esityksen hurahtavat täysin. No, minä olen nyt nähnyt kaksi ja pakko kai se on myöntää, olen tainnut vähän hurahtaa. Synttäreideni kunniaksi hankittiin liput Cirque du Soleil'n kiertävään esitykseen Alegría, joka sattui juuri sopivasti tällä viikolla olemaan Houstonissa. Tai no, synttäreiden ja synttäreiden, oltais me menty joka tapauksessa. Alegría on hyvin eri maata kuin Las Vegasissa näkemämme O, mutta nautin suunnattomasti molemmista. Siinä missä O pystyy hyödyntämään pysyvän ja valtavan teatterin tarjoamat, tilan tuomat mahdollisuudet, pitää Alegrían kyetä mukautumaan muuttuviin esiintymistiloihin ja toimimaan hieman pienemmissäkin puitteissa. Ja niin se sitten mukautuu ja toimii, saaden yleisön haukkomaan henkeään vähän pienimuotoisemmallakin esityksellä (siis pienimuotoisemmalla verrattuna O-esitykseen, en missään nimessä tarkoita etteikö Alegría olisi varsin hulppea show). Esitykset poikkeavat toisistaan myös siinä mielessä, että O kertoo selkeän tarinan, kun taas Alegría muistuttaa siinä mielessä enemmän perinteistä sirkusta, että se koostuu yksittäisistä ohjelmanumeroista, jotka toki on sidottu yhteen niin temaattisesti kuin tyylillisestikin. Kumman tahansa suostuisin katsomaan milloin tahansa uudelleen, Cirque du Soleil on upea.