Muovipusseja

Meidän lähiruokakaupassa on jännä kassasysteemi, jossa ei ole sitä hihnaa ollenkaan. Asiakas kun on nähnyt jo riittävästi vaivaa kerätessään tavarat kärryyn tai koriin, ei sitä sovi sen enempää rasittaa. Kassan tehtävä on vetää kärry viereensä (tai vaihtoehtoisesti korille on oma taso) ja ottaa tavarat sieltä. Myös kassapöytää ei käytännössä ole, lähinnä sellainen pieni kuten Lidlissä. Mutta tämäpä ei haittaa mitään, eikä asiakkaalle tule lainkaan kiire, koska pöydän päässä odottaa pakkaaja joka kyllä pitää huolen että tavarat katoaa vikkelästi pieneltä pöydältä. Ja paikalliseen tapaan, tavarat pakataan miljoonaan eri muovipussiin, jotka laitetaan takaisin alkuperäiseen ostoskärryyn joka on tapahtuman aikana matkustanut kassahenkilön takaa pakkaajalle.

Pusseja tarvitaan, luulen, se miljoona siksi, että ne on onnettoman pieniä, eikä kestä juuri mitään. Tai en tiedä vaikka kestäisikin, kun niitä ei koskaan pakata täyteen. Roskapusseina kun nuo tuntuvat pärjäävän ihan kohtuullisesti. Meillä alkoi kuitenkin roskapussivarasto vaikuttaa jo aika massiiviselta, niin ostettiin lähikaupasta kangaskassi. Nyt me otetaan se aina mukaan (tai ainakin aina kun muistetaan), ja yritetään osaltamme estää muovipussien maailmanvalloitus. Tai ainakin meidän kämpän valloitus, jos ei muuta... Siihen mä muuten olen aina vetänyt rajan, kun ne kysyy haluanko maitoni tai veteni pussiin. Juu ei kiitos tarvitse, siinä gallonan pönikässä on ihan tosi kätevä kantokahva.

Yleensä me käydään kaupassa yhdessä, ja tuntuu hieman hölmöltä seistä tumput suorina vieressä kun joku pakkaa sun tavaroita. Ehkä mä en vaan osaa vielä toimia ihan näin totaalisessa palveluyhteiskunnassa. Toivottavasti en vuoden mittaan totu liian hyvin, tai muuten seison jonain päivänä lähi-Siwassa kärttyisenä miettimässä että miksei palvelu pelaa. Tavarat kassiin niin kuin olis jo.