Olipas mulla paljon vaikeuksia yrittää valikoida tähän sopivimmat kuvat. Ehkäpä siksi monessa kohdassa, kun en osannut valita, päätin että laitetaan molemmat, tai kaikki. Siispä, paljon paljon kuvia San Antoniosta.
Meillä oli ihan valtava hotellihuone, mitä ei todellakaan osattu etukäteen odottaa. Heti oven sisäpuolelta löytyi mukava oleskelutila sohvineen, eikä makuuhuonekaan ollut sieltä pienemmästä päästä. Molemmista tiloista löytyi myös televisiot. Jos siis ei olisi ollut viikonlopulle huomattavasti parempaakin tekemistä, oltais voitu molemmat katsella omaa ohjelmaa...
San Antonion ehkäpä kuuluisin nähtävyys on tietenkin Alamo, missä meidänkin piti siis piipahtaa. Ihan hieno paikkahan tuo oli, ei siinä mitään.
Matkamuistomyymälästä mukaan tarttui Alamon historiasta kertova kuvitettu teos, jonka ostamiseen vaikutti ratkaisevasti myös se, että kirjailija oli paikalla signeeraamassa kirjoja. Oli muuten hirmu mukava tyyppi tuo George Nelson, joka juttelikin meidän kanssa hyvän tovin. Keskusteltiin mm. historian tutkimisesta, arkeologiasta, tieteen ja uskonnon suhteesta, sekä kuulemma loistavasta Suomen ja Venäjän sodasta kertovasta dokumentista jonka hän on joskus nähnyt. Jos kirja on puoliksikaan yhtä mielenkiintoinen kuin miehen jutut livenä, en malta odottaa sen lukemista.
Toinen San Antonion suurimmista nähtävyyksistä on Riverwalk. Tarkoittaa tuota, katutason alapuolella virtaavaa jokea ja sen penkereille tehtyjä kulkuväyliä. Aterioitiin yhdessä joen varrelta löytyvistä ravintoloista, ja hyvän ruoan lisäksi oli aika idylliset maisemat. Iltaisin siellä on kuulemma aika hurja meno, mutta me oltiin pitkän päivän ja teatterin jälkeen niin uupuneita, ettei jaksettu enää lähteä sitä katsastamaan. Me ollaan niin tylsiä...
Lauantai-illaksi oli tosiaan liput katsomaan musiikkiteatteria.
Sweeney Todd - The Demon Barber of Fleet Street oli mielettömän hieno esitys, josta me molemmat pidettiin valtavan paljon.
Woodlawn-teatteri oli suhteellisen pieni ja intiimi, mitä käytettiinkin tehokkaasti hyödyksi. Näyttelijät toimivat nimittäin myös paikannäyttäjinä ennen esityksen alkua, luonnollisesti rooleissaan. Viimeinen yllätys koettiin vielä esityksen päätteeksi, kun näyttelijät kumarrusten jälkeen poistuivat lavalta katsomon kautta ja kuulutus kertoi heidän odottavan yleisöään aulassa. Ja siellä tosiaan, rivissä koko kööri, kätteli yleisönsä ja kiitti käynnistä, toivoen että olimme nauttineet esityksestä. Aika makea juttu, kun kerrankin pääsi kertomaan esiintyjille kuinka paljon oli heidän suorituksistaan nauttinut.
Sweeney Toddia esittänyt Joe Metcalfe oli luonnollisesti rivin viimeisenä ja kysyi Villeltä mistä tämä on kotoisin. Kuultuaan vastauksen mies tuumasi pilke silmäkulmassaan ettei heillä olekaan koskaan ennen päästy tarjoilemaan suomalaista piirasta, mutta pääsimme sentään paikalta joutumatta välipalaksi...
Sunnuntaina lähdettiin vielä uudestaan kaupungille pyörimään, mutta toisin kuin lauantaina, sää ei ollut erityisen suosiollinen. Kaksi ihmistä, yksi sateenvarjo, kaatosade ja tulvivat kadut eivät olleet mitenkään toimiva yhdistelmä, mutta onneksi me ei olla sokerista kumpikaan. Kurja ilma antoi myös hyvän tilaisuuden kokeilla San Antonion julkista liikennettä.
New Orleansin tavoin siellä nimittäin kulkee muutama streetcar-linja, mutta näiden versiot ei kuljekaan kiskoilla!
Huh, siinäpä niitä, tunnelmia ja kuvia. Oli oikein tosi kiva miniloma, vaikka jälkimmäisenä päivänä satelikin vettä. Ja nyt on San Antoniokin nähty, katsotaan mihin me seikkaillaan seuraavaksi.
Meillä oli ihan valtava hotellihuone, mitä ei todellakaan osattu etukäteen odottaa. Heti oven sisäpuolelta löytyi mukava oleskelutila sohvineen, eikä makuuhuonekaan ollut sieltä pienemmästä päästä. Molemmista tiloista löytyi myös televisiot. Jos siis ei olisi ollut viikonlopulle huomattavasti parempaakin tekemistä, oltais voitu molemmat katsella omaa ohjelmaa...
San Antonion ehkäpä kuuluisin nähtävyys on tietenkin Alamo, missä meidänkin piti siis piipahtaa. Ihan hieno paikkahan tuo oli, ei siinä mitään.
Matkamuistomyymälästä mukaan tarttui Alamon historiasta kertova kuvitettu teos, jonka ostamiseen vaikutti ratkaisevasti myös se, että kirjailija oli paikalla signeeraamassa kirjoja. Oli muuten hirmu mukava tyyppi tuo George Nelson, joka juttelikin meidän kanssa hyvän tovin. Keskusteltiin mm. historian tutkimisesta, arkeologiasta, tieteen ja uskonnon suhteesta, sekä kuulemma loistavasta Suomen ja Venäjän sodasta kertovasta dokumentista jonka hän on joskus nähnyt. Jos kirja on puoliksikaan yhtä mielenkiintoinen kuin miehen jutut livenä, en malta odottaa sen lukemista.
Toinen San Antonion suurimmista nähtävyyksistä on Riverwalk. Tarkoittaa tuota, katutason alapuolella virtaavaa jokea ja sen penkereille tehtyjä kulkuväyliä. Aterioitiin yhdessä joen varrelta löytyvistä ravintoloista, ja hyvän ruoan lisäksi oli aika idylliset maisemat. Iltaisin siellä on kuulemma aika hurja meno, mutta me oltiin pitkän päivän ja teatterin jälkeen niin uupuneita, ettei jaksettu enää lähteä sitä katsastamaan. Me ollaan niin tylsiä...
Lauantai-illaksi oli tosiaan liput katsomaan musiikkiteatteria. Sweeney Todd - The Demon Barber of Fleet Street oli mielettömän hieno esitys, josta me molemmat pidettiin valtavan paljon.
Woodlawn-teatteri oli suhteellisen pieni ja intiimi, mitä käytettiinkin tehokkaasti hyödyksi. Näyttelijät toimivat nimittäin myös paikannäyttäjinä ennen esityksen alkua, luonnollisesti rooleissaan. Viimeinen yllätys koettiin vielä esityksen päätteeksi, kun näyttelijät kumarrusten jälkeen poistuivat lavalta katsomon kautta ja kuulutus kertoi heidän odottavan yleisöään aulassa. Ja siellä tosiaan, rivissä koko kööri, kätteli yleisönsä ja kiitti käynnistä, toivoen että olimme nauttineet esityksestä. Aika makea juttu, kun kerrankin pääsi kertomaan esiintyjille kuinka paljon oli heidän suorituksistaan nauttinut.
Sweeney Toddia esittänyt Joe Metcalfe oli luonnollisesti rivin viimeisenä ja kysyi Villeltä mistä tämä on kotoisin. Kuultuaan vastauksen mies tuumasi pilke silmäkulmassaan ettei heillä olekaan koskaan ennen päästy tarjoilemaan suomalaista piirasta, mutta pääsimme sentään paikalta joutumatta välipalaksi...
Sunnuntaina lähdettiin vielä uudestaan kaupungille pyörimään, mutta toisin kuin lauantaina, sää ei ollut erityisen suosiollinen. Kaksi ihmistä, yksi sateenvarjo, kaatosade ja tulvivat kadut eivät olleet mitenkään toimiva yhdistelmä, mutta onneksi me ei olla sokerista kumpikaan. Kurja ilma antoi myös hyvän tilaisuuden kokeilla San Antonion julkista liikennettä. New Orleansin tavoin siellä nimittäin kulkee muutama streetcar-linja, mutta näiden versiot ei kuljekaan kiskoilla!
Huh, siinäpä niitä, tunnelmia ja kuvia. Oli oikein tosi kiva miniloma, vaikka jälkimmäisenä päivänä satelikin vettä. Ja nyt on San Antoniokin nähty, katsotaan mihin me seikkaillaan seuraavaksi.
5 kommenttia:
Kiitos, kun jaoitte lomanne meidän kanssa. Näkyi siellä olevan myös niitä "pienioksaisia" puita, jonkalaisen lupasin hankkia meidän takapihalle. Naapuri jo innostui miettimään mitä kaikkea ripustaakaan sitten pihalleen niihin oksiin. Ainakin lupasi keinun laittaa.
Meille riittäisi yksi puu kaikkien kolmen asunnon takapihan kattamiseen.
Oli muutenkin hienot maisemat ja siitä huoneesta: kuulin useaan kertaan että, Texasissa kaikki on suurempaa.;)
Olen tyytyväinen kuvien määrään ;) Hienon näköistä ja kovin kesäistä!
rauni: Mä rakastan noita valtavia puita, ne on ihan mielettömän hienoja. Kannatan sellaisen hankkimista teidän takapihalle! :)
Lilli: Kiva että kuvat kelpasi. ;) Tää on tosiaan tää Texasin syksy hyvin Suomen kesän kaltainen, reilut 20 astetta lämmintä ja sitä rataa. Täydellinen sää siis meillä tällä hetkellä, mitä nyt välillä sataakin vettä...
Missä ON San Antonio? -Tuskin ainakaan siellä missä Sisukissan miehistö on sennimisen paikan kohdannut. Alamosta muistan hämärästi Donovanin laulaneen jotakin 60-luvulla, mutta mitä?
Tämä kyseinen San Antonio on reilut 300 kilsaa Houstonista länteen, siis keskemmälle päin Texasin osavaltiota, minkä myös maisemista huomasi. Alamo-lauluihin sen sijaan en ole perehtynyt... ;)
Lähetä kommentti