Kolmas kerta toden sanoo. Villen työpäivän jälkeen tuttu suunta kohti Department of Public Safetyä ja jonotus sai lisää jatkoa. Ensin tiskille jossa täti katsoi meidän paperit läpi ja käski seuraavaan jonoon, josta pääsi tiskille jossa seuraava täti katsoi meidän paperit läpi ja antoi jonotuslapun. Sitten odotettiin omaa vuoroa. Näin pitkälle me ei oltu ennen päästykään.
Meidän numeron ilmestyttyä taululle, päästiin tiskille jossa setä katsoi meidän paperit läpi, mutta ei käskenyt meitä enää minnekään muualle. Vihdoinkin! Kopiot kaikista papereista, digitaaliset sormenjäljet molemmista peukaloista, rahat pois ja pikaisesti räppästy valokuva. ID-kortit tulee postissa kotiin 6-8 viikon päästä, kun heillä on kuulemma menossa joku uudistus järjestelmissä, niin kestää vähän kauemmin. Aivan sama, kunhan ei tarvi mennä enää takaisin.
Juhlistettiin riemukasta päätöstä jonotukselle tekemällä makaronilaatikkoa. Parasta kotinostalgiaruokaa ikinä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
conga rats! sitkeys näköjään palkitaan. tosin 6-8 viikon päästä voi postissa tulla kirje, jossa kerrotaan teiän tietojen hävinneen järjestelmäuudistuksen johdosta kokonaan, ja pyydetään alottaan prosessi alusta...
Siinä vaiheessa kyllä napsahtaa, ja arvioidaan uudelleen koko ID-kortin tarve (ja päädytään siihen ettei me oikeasti sellaisilla mitään tehdä).
Haa, se tv-sarjoissa nähty jonosta toiseen -pompotus on siis todellisuutta! Ei tosin mikään ilon aihe... ;)
Eli moi vaan, täällä mäkin aina luen. Pitäkee hauskaa!
Helka
Joo, eli siellä oli se systeemi että ensin jonotettiin yleisjonossa. Sitten tiskillä katottiin että mitä jonottaja mahtaa haluta, ja onko sillä kaikki tarpeellinen mukana. Sit jos oli, niin pääsi jonottamaan tiskille, josta sai vuoronumeron. Ja sit odotettiin omaa vuoroa. Aika älytöntä settiä... ;)
Lähetä kommentti