torstai 13. elokuuta 2009

Sateen armoilla

Täällä on taas ukkostanut melkoisesti muutamana viime päivänä. Eilen kun lähdin hakemaan Villeä töistä, oli taivas ihan musta, tuuli voimakkaasti, sekä salamoi ja jyrisi. On muuten hirmu yleistä että ukkostaa kauan ennen sadetta, eikä aina välttämättä sada ollenkaan salamoinnista ja jyrinästä huolimatta. Ehdin just noutamaan miehen kun alkoi tihuttamaan, muuttuen hyvin nopeasti täydeksi kaatosateeksi. Ville kertoi nähneensä kuudennen kerroksen ikkunastaan kuinka downtown oli kaatosateen keskellä, niin ettei pilvenpiirtäjiäkään erottanut.

Tänään Ville meni omalla autolla töihin, mutta sitten se raasu jäi jumiin. Ikkunoista näkyi kuinka parkkipaikalla tuli jo vettä, ja hetkeä myöhemmin myös kohdilla. Kotona sen sijaan, vain noin vartin ajomatkan päässä, jyristi kovasti, mutta vettä ei juurikaan tullut. Ville ei sitten viitsinyt lähteä ilman sateenvarjoa uhmaamaan vaakatasossa tulevaa vesikuuroa, vaan jäi odottelemaan sään laantumista. Meidän vauhdikas ja jännittävä ilta meni siis pitkälti siinä, mutta onneksi sentään saatiin aikaiseksi herkullista makaronilaatikkoa sitten kun Ville pari tuntia myöhemmin pääsi kuivana kotiin.

4 kommenttia:

mama kirjoitti...

koskas villel olikaan taas synttärit, vois hankkii sil semmosen koko kropan sadeasun? 8-) eihän töitten takia sentään kastuu kannata.

Andy kirjoitti...

Tai sit se vois vaan opetella pitämään sateenvarjoa mukana. Meillä kun on niitä kuitenkin kaksi eteisen kaapissa...

rauni kirjoitti...

Miksi ne on siellä eteisen kaapissa?? Toinen autoon ja näkyvälle paikalle, niin ettei varkaat luule sitä joksikin arvoesineeksi. Ja näkyvillähän sen pitää siksikin olla, että sen sitten sateen sattuessa muistaa olevan mukana.Koko kropan sadeasua en siellä maassa suosittele, ne luulee sen olevan jonkun rosvon naamio, ja kuitenkin pidättää varmuuden vuoksi.Tai pahempaa, hätävarjelun liioitteluna.

Andy kirjoitti...

Toihan on nyt ihan liian suunnitelmallista toimintaa meille. ;)