Vieraiden vika päivä

Houstonin downtownissa on mailikaupalla maanalaisia tunneleita joita pitkin pääsee rakennuksesta toiseen ilmastoiduissa oloissa. Samalla voi pysähtyä hörppäämään kahvia tai nauttimaan ruokaa jossain tunneleiden lukuisista kahviloista tai ravintoloista. Tänään käytiin siis vähän seikkailemassa maan alla. Olli ja Riitta rynnivät sinne jo kahdestaan aamusella (kun eivät enää kestäneet meidän seuraa vaan kaipasivat omaa rauhaa...) ja me liityttiin joukkoon puolenpäivän tienoilla. Treffit tehtiin Macy'sin eteen, josta pitikin sitten välittömästi hankkia uusi paita. Odoteltiin nimittäin siinä ulkosalla meidän retkikavereita ja tuli todistettua että Houstonin linnuilla on jotain tosi pahasti mua vastaan. Koko mun ikänä näin ei ole käynyt koskaan ja nyt täällä ollessa jo kahdesti. Ville selvisi jälleen ilman osumaa, mutta sai sekin sitten uuden paidan ettei tule paha mieli...

Tunneleista noustiin sen verran pinnallekin, että käytiin ihailemassa maisemia yhden pilvenpiirtäjän kuudennestakymmenennestä kerroksesta.
Kun tuumattiin että downtown on nähty, huristeltiin ratikalla takaisin kotiin (tai no, bussiinhan sitä pitää vaihtaa matkalla, mutta ratikalla tullaan pitempi matka) ja hommattiin ruokaa meidän herkullisesta lähikiinalaisesta. Eikä muuten olla kehuttu turhaan, koska myös vieraat myönsivät että namia on. Meillä alkaa olla myös ihan kantisasema, koska Ville kävi samalla matkalla kaupassa ja tuttu kassatäti kysyi että keitä vieraita meillä oli aiemmin mukana matkassa. Ja sit kun kotimatkalla haki aiemmin tilaamansa ruuat, kiikutti paikan pomo ne jo pihalle parkkipaikalle, ettei miehen tarvinnut edes autosta nousta. Aika hupaisaa.

Illemmalla meinasi epätoivo iskeä, kun kaatosadekuuro pyrki pilaamaan jo toiseen kertaan meidän iltaohjelman Millerin ulkoilmateatterissa. Kuuro oli kuitenkin niin lyhyt, että me sinnikkäät ja sisukkaat suomalaiset lähdettiin silti liikkeelle. Ja kyllä muuten kannatti. Ohjelmistossa oli LUMA valoshow, joka oli oikein huikea kokemus. Vielä huikeampi oli kylläkin "lämppäri" ukkosmyrsky, joka loimotti salamia taivaalla. Sadetta ei ollut ainakaan meidän kohdalla, eikä jyrinääkään kuulunut käytännössä ollenkaan, mutta niitä salamia oli kyllä aivan mielettömästi. Reilusti yli 60 salaman minuuttitahdilla niitä siellä räjähteli likemmäs puolen tunnin ajan ja harvakseltaan vielä kauan sen jälkeenkin. Aika uskomattoman kaunista, eikä ihmisen valoshow, vaikka hieno olikin, pystynyt tänään kilpailemaan luonnon oman esityksen kanssa. Mut tässä kuitenkin pieni malli siitä, millaista kulttuurikokemusta päästiin seuraamaan:

Kotimatkalla poikettiin vielä istuskelemassa Rice Villagen paikallisessa, jonka olutlista koostuu oman panimon tuotteista. Sinnehän voisi joku ilta suunnata uudemmankin kerran, vaikkei mulle tuo olut maistukaan. Mä uskon kyllä keksiväni vaihtoehtoisia virvokkeita...