Lupasin
eilen vähän valokuvia meidän uudesta työpaikasta ja tässä niitä nyt tulee. Ensimmäiseksi kuitenkin ihan vaan vertailun vuoksi kuva vanhasta toimistosta.
Kuvassa näkyy puolet viiden hengen postdoc-toimistosta, ja mun istumapaikka oli tuossa kuvan keskellä avoimen läppärin kohdalla.
Uusissa tiloissa kaikki tutkijat ovat siis samassa avotoimistossa, ja kuvassa näkyy yksi rivistö työpisteitä. Kolme henkeä siis vasemmalla ja kolme oikealla selät vastakkain. Mun paikka on kuvan ulkopuolella huoneen vasemmassa reunassa niin ettei selän takana istu ketään. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen tähän yksityiskohtaan.
Taisin
aikanaan kehua toimiston näköalaa ja tässä yksi esimerkki ikkunanäkymästä kampuksen suuntaan. Etualalla yliopiston urheilukenttiä ja taaempana häämöttää laitosrakennuksia.
Myös labra on yhtä suurta avointa tilaa, jota työtasot jakaa osiin. Sekamelska labrassa on ainakin toistaiseksi melkoinen. Saas nähdä paheneeko kaaos entisestään kun ihmiset alkaa tosissaan työskentelemään tiloissa, vai löytyykö tavaroille kenties omat luonnolliset paikkansa. Vähän pelkään ensimmäistä.
Kuvassa näkyy puolet viiden hengen postdoc-toimistosta, ja mun istumapaikka oli tuossa kuvan keskellä avoimen läppärin kohdalla.
Uusissa tiloissa kaikki tutkijat ovat siis samassa avotoimistossa, ja kuvassa näkyy yksi rivistö työpisteitä. Kolme henkeä siis vasemmalla ja kolme oikealla selät vastakkain. Mun paikka on kuvan ulkopuolella huoneen vasemmassa reunassa niin ettei selän takana istu ketään. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen tähän yksityiskohtaan.
Taisin aikanaan kehua toimiston näköalaa ja tässä yksi esimerkki ikkunanäkymästä kampuksen suuntaan. Etualalla yliopiston urheilukenttiä ja taaempana häämöttää laitosrakennuksia.
Myös labra on yhtä suurta avointa tilaa, jota työtasot jakaa osiin. Sekamelska labrassa on ainakin toistaiseksi melkoinen. Saas nähdä paheneeko kaaos entisestään kun ihmiset alkaa tosissaan työskentelemään tiloissa, vai löytyykö tavaroille kenties omat luonnolliset paikkansa. Vähän pelkään ensimmäistä.
5 kommenttia:
Hienot on näkymät ja paikat.
Kyllä siinä vähintään puoli vuotta menee enenkuin tavarat löytävät omat pysyvät paikkansa.
Nyt kun uudet tilat ovat noin mukavat niin ei kun luita ja rustoja kasvattamaan, jotta niistä saadaan lisähyllyjä, -väliseiniä ja muuta tarvittavaa. Mitäs niistä ihmisen varaosista kunhan työolosuhteet ja -tilat ovat kunnossa!
Kahden viikon päästä on sitten paikkojen tarkistusta ihan konkreettisesti kun ESTA-kaavakkeetkin tuli täytettyä ja saatiin hyväksymisviestit paluuna alle sekunnissa.
terv, Olli
hyvä et sun työpiste on niskaanhöngintävapaa! mä en ikinä vois työskennellä niin, et joku istuu mun selän takana. sitä paitti se rajottaa kohtuuttomasti nettisurffailuu. 8-)
Pitää kuitenkin Olli muistaa, että "ESTA-lupa
ei takaa pääsyä Yhdysvaltoihin. Lopullisen päätöksen maahan pääsystä tekevät Yhdysvaltain
rajaviranomaiset Yhdysvaltain rajalla." Ja koska tänne ei niin vaan tullakaan, ei ESTA korvaa myöskään lentoyhtiön nettisivujen kautta annettavaa ennakkotietoa matkustajista... Nää on vähän tiukkiksia... ;)
Rauni: Näinhän se taitaa olla. Taas ollaan alkupisteessä, kun en löydä mistään mitään.
Olli: Ehkei sentään ihan ruveta labran väliseiniä rustosta tekemään, mutta jos edes niitä varaosia sitten. Tervetuloa tupatarkastusta tekemään.
Mama: Ei oo hyvä jos joku hönkii niskaan, ei. Epämääräinen huhu pelottelee että toisen tutkimusryhmän työpisteitä tulis mun niskan taa, mutta en suostu uskomaan ennen ku karu totuus paljastuu.
Lähetä kommentti