Urheiluhullut

Kuten blogista on voinut lukea, meistä on tullut ihan urheiluhulluja. Ollaan käyty sekä futis- että baseballmatsissa ihan livenä ja molempia on nähty myös telkusta. Täytyy sanoa että futis on näistä kahdesta lajista paljon katsojaystävällisempää. Koko ajan tapahtuu ja jännättävää riittää riippumatta siitä kummassa päässä kenttää peli on meneillään. Stadionilla tunnelma on katossa, kun taas televisiossa saa nauttia lähikuvista ja hidastetuista uusinnoista. Molempi parempi siis. Baseball taas oli yllättävän rauhallista herrasmiespeliä, jossa ei kentältä kuulunut sen paremmin valmentajien, pelaajien kuin tuomarinkaan komentoja. Kaikki hoitui käsimerkkien avulla ilman "turhaa mesoamista". Meinasi siis mennä välillä jo tylsän puolelle. Onneksi yleisöä sentään välillä yllytettiin kannustushuutoihin, vaikka aika laimeaksi sekin jäi ihan lopun ratkaisuhetkiä lukuunottamatta.

Valitettavasti vaan Houston ei taida olla kovin hyvä futiksessa (Texans). Eilisessä televisiomatsissa täpärästi tappiolle jäänyt Oakland Raiders tulee Texanseja vastaan vajaan kolmen viikon päästä, ja meillä on liput matsiin. Nähtyjen esitysten perusteella Texansit saa tehdä ihmeitä pärjätäkseen. Ollaan kuitenkin Andyn kanssa samaa mieltä siitä, että omaa joukkuetta tulee kannattaa myös tappion hetkellä. Ei oikein ymmärretä täkäläisten tapaa poistua pelistä ennen loppua, jos tappio näyttää varmalta. Samaa asiaa kommentoi ratikkapysäkillä Astrojen pelin jälkeen myös joku Californiasta tänne muuttanut kaveri. Antoi ymmärtää että kyseessä on ihan vaan texasilainen ilmiö, että täällä ollaan huonoja häviäjiä. Me kyllä kannatetaan omia vaikka turpaan tulisikin.