Sillon aikanaan kun suunniteltiin meidän häitä, koukutin itseni Nelosen sopivasti esittämään sarjaan Bridezillas. Sarjassa seurataan pariskuntia hääjärjestelyjen loppuhetkillä, keskittyen morsiamiin joista vähitellen kuoriutuu totaalisia ihmishirviöitä. Se oli maailman rentouttavinta katsottavaa oman (rehellisesti melko olemattomaksi jääneen) häästressin keskellä. Näihin ihmisiin verrattuna meillä oli kaikki kunnossa, enkä ainakaan ollut likimainkaan yhtä kamala kuin ne naiset siinä sarjassa.
Meidän häät pistettiin kasaan alle puolessa vuodessa, enkä ole vielä eläissäni oppinut ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka suunnittelee omiaan jonnekin kahden vuoden päähän. Mihin niin paljon aikaa edes tarvitaan? Toisaalta, ne on varmaan just niitä ihmisiä, joilla pitää kaikki olla just vimpan päälle sellaista, kun on tarhan prinsessaleikeistä asti haluttu ja haaveiltu. Askarrellaan koristeita ja kutsukortteja ja niille kirjekuoria ja väkerretään sormenpäät verillä jotain hääkarkkeja. Mikäs siinä, jos joku siitä tulee onnelliseksi ja kokee että se on oma juttu. Meille se ei ollut. Kutsut tuli painosta ihan valmiina, kirjekuorien kera. Ei tarvinnut kun kirjoittaa osoitteet päälle ja viedä postiin. Pöytiin pistettiin Fazerin Sinisiä kippoihin ja hyvin näytti kelpaavan. Ainoa askarteluksi laskettava oli, kun väännettiin opastekyltit juhlapaikalle. Ja niihinkin käytettiin pahvia, rautalankaa, kontaktimuovia ja jeesusteippiä. Ei tarvinnut pähkäillä mitään ylisöpöjä prinsessahäitä meille.
Me katsotaan aina välillä Bridezillasia täälläkin ja ne on edelleen kaikki ihan pähkähulluja ne naiset. En mä pidä pahana jos joku haluaa massiviiset häät pikkutarkkoine yksityiskohtineen, kyllä saa järjestää just sellaiset kuin haluaa. Mutta sitä mä en ymmärrä, että miten sitä on valmis ajamaan itsensä niin hulluuden äärirajoille, ettei se ole enää kivaa. Ihan hirmu moni niistä sanoo, että onneksi nää häät on nyt ohi, eihän tällaista kestä kukaan. No ei kai, kun suunnitellaan onnettoman huonosti, ylitetään budjetti suuruudenhulluina moneen kertaan, eikä mistään suostuta tekemään yhtään kompromissia. Sit parutaan koko juhlan ajan, kun jossain nurkassa olevassa kukkalaitteessa on yksi ruusu pikkuisen vinossa. Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Eikö se harmita sit joskus, ettei edes omista häistään nauttinut yhtään? Mulla oli ainakin omissani ihan tosi kivaa ja toivottavasti oli kaikilla muillakin. Eikö se oo aika kauhee ajatus, ettei omissa häissä olis kivaa?
Mistä tää nyt tuli kaikki mieleen? No lehdessä olevista hääilmoituksista. Täällä tuntuu olevan jotenkin tosi voimakas ajatus siitä, että häät on morsiamen juttu ja sulhaselle vähän sellainen pakollinen paha. Bridezillasissa on monta kertaa nähty ja kuultu morsiamen sanovan että tää on hänen juhla ja kaiken pitää mennä just silleen kun hän haluaa. Se mitä sulhanen haluaa on toissijaista. Yhdessä jaksossa sulho sanoi jossain vaiheessa morsmaikulleen että nää on hei meidän häät, yhdessä pitää päättää. Niin siihen vastasi raivoisa nainen että eikä ole meidän häät, vaan mun häät, silleen tehdään kuin minä haluan! Mietittiin Villen kanssa että tuolla mentaliteetilla olis käynyt kyllä tosi äkkiä niin, että sais ihan yksin niitä häitä sitten viettääkin... Mut kai se sit on täällä jotenkin "normaalia" koska sinnikkäästi ne aina naimisiin päätyy, vaikka sulhaset onkin ihan tossun alla. Tästä muistuttaa myös tosiaan joka sunnuntain lehti, jossa hääilmoitukset julkaistaan. Yhdeksän kertaa kymmenestä kuvassa on vain morsian yksinään (kihlausilmoituksissa on yleensä molemmat). Voisko joku kertoa miksi mä haluaisin hääkuvan vain itsestäni?
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Kenen häät?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Mä en päässyt teidän häihin :(
Mikä oli kovasti harmillista! Pakkoko se pikkukaveri oli just silloin lykätä maailmaan..? ;)
Kai se vähän pakko oli...! =D
Kyllä teidän häät oli kympin häät. Lämpimät muistot on vieläkin tuoreessa muistissa.
Mukavaa että meillä on sellainen teidän hääkuva hyllyssä (ja oikein tyylikkäissä kehyksissä)jossa poseeraatte molemmat, eikä vain toinen.
On tää maailma tosiaan mennyt kummalliseksi.. mistähän se kertoo että naiset haluaa yksinvaltiaiksi hääjuhlissaan? Mihinköhän se itse tarkoitus on unhohdettu..En ole kyseistä sarjaa katsonut ja tuskin jaksaisi kiinnostaakaan, mieluummin katson Amazing Racea!
Joo, kyllä on mukavat muistot teidän molempien sisarusten häistä. Ainoa pieni harmitus on etten tajunnut videoida sitä Iidan laulua. Eikä tarvinnut stressata kummankaan häistä, muuten kuin, miten mahtuisi juhlapukuun. Molemmissa mahduin ja hauskaa oli.
Sanna: Niin niin, huonoa suunnittelua, sanon minä.. ;)
Sirpa: Etenkin kun Ville on meistä se, joka kuvissa edustaa paremmin... ;) Mut nii-in, mulle oli ainakin tärkeää että se oli meidän molempien juhla.
rauni: Mä halusinkin stressivapaat, kivat häät. Kiva että onnistui. :)
Teidan haavalssinne oli yksi maailman kauneimmista, tietenkin Minnan ja Jarkon lisaksi.
Oi kiitos! Siihen me kyllä aika paljon panostettiinkin. :)
mun suosikki oli kyl se yks äiti, joka kielsi tytärtään kutsumusta omia kavereitaan häihin, ku muuten äidin kaikki kaverit ei mahdu... ja sit se viä vinku, et miks ihmeessä morsian muka saa kaiken huomion, ku oikeestihan nä häät on äitii varten! ...ihmiset on jänniä.
teiän häät oli loistavat ja mä todella arvostin sitä, et sain askarrella jeesusteipin kanssa sen sijaan, et ois tarvinnu vääntää jotain juhlakarkkikoristeita. tosin mä oisin kyl varmaan tehny nekin jeesusteipistä. 8-)
jenkeissä tosiaan on ilmeisesti ihan yleistä tää tämmönen lapsesta saakka (tytöillä siis) hääkansion kerääminen, missä sitten on eri hääpukumalleja, kukkakoristeita, kakkutyyppejä, jne. ja ainahan ne hehkuttaa sitä, miten näistä häistä on haaveiltu jo pikkutytöstä asti. se on jotenki tosi surullista, jos elämän tärkein johtotähti on hääpäivä. joo, onhan häät tosi hauskoja tapahtumia, mut ite arvostan kyl enemmän esmes mahdollisuutta lämmittää talviaamuna kylmää nenää toisen selässä ennen ku tarttee nousta ylös. niin no, eipä mua oo romanttiseks kukaan koskaan haukkunukkaan. 8-)
Kyllä mäkin enemmän keskittyisin siihen avioliittoon kun niihin häihin. Mutta vaikka tää onkin täällä tosi naurettavuuksiin asti menevä juttu, niin osaa jotkut suomalaisetkin morsiamet skitsoilla. Kurkatkaa vaikka ihan mitä tahansa hääaiheista keskustelupalstaa, niin samoja tapauksia sieltäkin löytyy. ;)
Moikka Mama! Väitätkö ettei tuo olisi romanttista tuo nenän lämmittäminen toisen selässä. Se on sitä arkipäivän romatiikkaa.
Lähetä kommentti