keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kampaamopaljastuksia

Ville kävi eilen jo toista kertaa täällä olon aikana leikkauttamassa hiuksensa, joten mäkin päätin vihdoin saada aikaiseksi. Ei sillä, että edellisestä kampaajareissusta olisi aikaa jo noin puoli vuotta. Eikä varsinkaan sillä, että mun juurikasvu oli niin ennätyksellisen järkyttävä että ihan hävetti mennä. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan, enhän mä ollut ehtinyt tosiaan suunnitella kampaajalle menoa kun vasta Villen ekasta reissusta lähtien, sillon heinäkuussa.

Mun tukan kanssa leikkimään pääsi tosi mukava kampaaja, alunperin Singaporesta kotoisin oleva Judy. Oon ennenkin kuullut, että täällä jotenkin ihaillaan munkin päästä luonnostaan löytyvää maantietä, mutta yllätyin silti vähän kun Judy aivan kauhuissaan huokaili että mitä mä oikein olen mennyt tekemään, voi miten kaunis väri mulla olis luonnostaan, miksi ihmeessä oon mennyt sen pilaamaan vetämällä ihan tummaksi. Noin radikaali värinmuutos kun hiusta rasittaakin jo niin paljon. Onneksi pystyin rehellisesti kertomaan että luonnollista väriä lähemmäks oliskin just tarkoitus hiljalleen siirtyä, koska en mä usko että Judy olis suostunutkaan mulle sitä mustaa lyömään tukkaan, ainakaan sen kaiken huokailun jälkeen. Ihan vaan omaksi viihdytyksekseni kertoilin vielä mun kirkkaan punaisesta vaiheesta ja kuinka oon aina ollut sitä mieltä että kyllä sitä tukkaa aina tulee lisää vaikka kuinka menis pieleen. Myönsi Judykin että onhan se yleistä että aina haikaillaan sitä mitä ei omasta takaa löydy, mutta kyllä noin kaunis väri kannattais pitää kun on kerran sellaisella siunattu. Selvä se sit on.

Reilut kymmenisen senttiä pätkittiin ensin haituvia pois ja tehtiin kiva kevyempi tukka. Ja sovittiin että pistetään juurikasvustoon sellaista vähän tummempaa kuin mun oma väri, mutta ei niin tummaa kuin mitä on ollut. Että sulautuu paremmin ja päästään siten asteittain kohti mun omaa sävyä. Kuulostaa hyvältä, sopii mulle. Vähän mä sanoin että mun tukka ei ota väriä kovin hyvin, mutta en mä oikein usko että mua uskottiin. Puol tuntia myöhemmin tilanne olikin ihan toinen, kun Judy tuijotti mun tukkaa epäuskoisena ja mietti, miten ihmeessä kaksi sävyä tummemmalla tehty värjäys ei kuitenkaan vaikuttanut mun tukkaan kun ehkä korkeintaan puolen sävyn verran. Sit hän ilmoitti että jos mulla vaan on aikaa, hän värjää uudestaan, kun ei kestä epäonnistumista. Se ei nyt ole sellainen kun hän meinasi, eikä se sovi! Eipä siinä mitään, pistetään tukka kuntoon vaan. Oikeasti mä olin matkalla lokakuun rouvien lounaalle, mutta mieluummin otin uuden värin päähän, niin se jäi nyt välistä.

Toinen yritys otettiin sitten vielä vähän tummemmalla, jonka lisäksi Judy antoi sen olla vähän kauemmin. Alunperin hän oli kyllä pitänyt oikein kunnon esitelmän siitä, miten ei ikinä sais antaa olla yhtään yliaikaa, mutta niin se mieli vaan tais muuttua, kun kohtasi mun "mahdoton värjätä" letin. Ajan loputtua Judy kävi kurkkimassa ja sanoi, ettei tää nyt ihan täysin ole tarttunut vieläkään, jos ihan pari minuuttia vielä... Ja noin kymmenen minuuttia myöhemmin todettiin, että nyt alkais olla ihan passeli. Ja hyvä siitä tulikin, tykkään kyllä kovasti. Huvitti vaan kun Judy niin hämmästeli mun itsepäistä tukkaa, mä kun olen siihen niin kovasti tottunut jo. Siks mä olenkin käynyt vuosikaudet samalla, kun kerran mun luottokampaaja on oppinut tän ongelmatukan kanssa pärjäämään. On vaan toi matka just nyt vähän turhan pitkä Turkuun, enkä olis mitenkään pystynyt odottamaan enää joululomaan asti.

Judy oli, kuten mun kokemuksen mukaan kampaajat yleensäkin, hirmu puhelias ja meillä menikin ihan rennosti se koko neljä tuntia (!) mitä siellä viihdyin. Mut sitä mä kyllä ihmettelin, miten avoimesti hän kertoi mulle juttuja, vaikka ihan just vasta oltiin tavattu. Opin nimittäin käsittelyni aikana mm. että Judy on toista kertaa naimisissa ja että hänen veljensä asuu Hollannissa. Ja että hänen teini-ikäinen tyttärensä on vähän villi ja hankala tapaus, muttei mitään verrattuna ystäväänsä, jonka poikaystävä on joutumassa vankilaan ja joka on potkittu pois kotoaan (ja asuu nyt tilapäisesti heillä). Ja että ehkä tyttären ongelmat johtuu ainakin osittain siitä, että isä (siis Judyn ex-mies) on ihan surkea isä, eikä juuri tekemisissä tyttärensä kanssa. Ja sit se varsinainen pommi. Eli aika alkuvaiheessa jo Judyn joko nykyinen mies tai sit just tää tytär soitti sille, että he on ollut pienessä kolarissa. Onneksi kenellekään ei kuitenkaan käynyt pahasti, mutta sitten Judy kertoi että tästä saattaa silti tulla iso ongelma, kun hänen miehensä on maassa laittomasti. Siis anteeks?!? Miten tuollaiseen voi reagoida? Miksi kukaan kertoo jotain tuollaista täysin tuntemattomalle ihmiselle? Mä olin niin hämilläni, etten tainnut saada mitään änkytettyä ulos.

Hyvin me kuitenkin tultiin juttuun varsin avoimen ja puheliaan Judyn kanssa. Siellä kävi pari kertaa sellainen nainen katsomassa joko Judy olis vapaana, josta mulle kerrottiin että se on maailman rasittavin asiakas. Ja se vähä mitä sen juttuja kuulin, niin uskon kyllä. Juurikin sellainen mullekaikkihetinytkoskaminäoonmaailmantärkeinasiakas tapaus. Viime töikseen leidi ilmoitti tulevansa vielä takaisin ennen Judyn vuoron loppumista, koska kukaan vapaana olevista kampaajista ei hänelle kelvannut, jonka jälkeen Judyn kanssa pohdittiin että miten hän pääsee siitä eroon joutumatta käsittelemään sen hiuksia. Mä sit sanoin että pistää kaiken mun syyksi ja sanoo, että se asiakas joka hänellä oli aiemmin oli ihan hirveä akka, ei tykännyt yhtään tukastaan ja huusi niin ilkeästi ettei hän nyt millään pysty työskentelemään kun on niin hermostunut tästä kokemuksesta. Tääkös Judya riemastutti, kun oli kuulemma niin hauska idea. Sain sit siitä hyvästä (tai ehkä vaan siks kun olin muutenkin niin kiva asiakas) alennuskuponkeja ja sellaisia suosittelukortteja. Jos joku menee mun suosituksesta Judylle asiakkaaks, minä saan kiitoslahjan ja se uusi asiakas alennusta. Aika kätevää.

Kaikin puolin oikein onnistunut visiitti siis ja meen varmasti Judyn käsittelyyn vielä uudestaankin, vähän vähemmän ennätyksellisen juurikasvun kanssa seuraavalla kerralla. Lupasi hän hoitaa koko mun perheenkin tukat kuntoon, kun kuuli että ovat tulossa kyläilemään. Mites olis, hei? Mulla olis niitä suosittelukorttejakin, niin te saisitte 20% alea ja mä saisin lahjoja. Hyvä diili, eiks vaan?

5 kommenttia:

rauni kirjoitti...

Joo muuten hyvä diili, mutta olin juuri omalla luottokampaajallani.Enkä aijo vaihtaa kampaajaa edes uuden kokemuksen muodossa. Tuskin meillä niin paljon juttuakaan olisi mun kielitaidolla.

Sirpa kirjoitti...

Hei, joo mäkin olin hiljattain luottokampaajallani niinikään, mutta kokemuksena vois olla tosi kiva, eli kiinnostaa!
Katsotaan sitten kun päästään sinne.. ;-) ,munkaan kielitaito ei ehkä riitä noin vilkkaaseen keskusteluun mutta ehkei ole ongelma.. ja Iidakin vois koklaa..

Andy kirjoitti...

rauni: Kai sanoit myös mun ex-luottokampaajalle terveisiä? ;)

Sirpa: Haa, katsotaan vaan. Se on tossa ihan lähellä, niin voidaan hyvin mennä käymään jos teitä huvittaa kokeilla. :)

marketta kirjoitti...

Kuulostaa superhyvältä. Jos Judy on noin suosittu, varaa mulle aika helmikuuksi ja suosittele kanssa, että se on oikein mukava granny eikä lainkaan mikään vanha kotka, eihän? Hiukseni ovat pahasti tuuliajolla, kun perheemme yhteinen luottokampaaja on tullut vanhaksi eikä enää ole ihan niin luotettavakaan. Ville takuulla muistaa Elin, joka kysyy joka kerta mitä Villelle kuuluu, ja ajatella että se on jo tohtori, naimisissa ja Texasissa asti. Minna vaan otti hatkat Eliltä kauan sitten, kun tämä ei koskaan uskonut ettei saa leikata niin paljon hiuksia kerralla pois.
Kiva nähdä jouluna miltä uusi väri näyttää.

Andy kirjoitti...

Se on kyllä paha jos luottokampaajaan ei voi luottaa... Mutta kyllä me voidaan sulle aika varata, mennään sit rinnakkaisiin tuoleihin istumaan ja juoruilemaan, kuten paikallisilla naisilla on tapana.. ;)