Liikkuva patsas

Käytiin tosiaan reilu viikko sitten katsomassa luonnontieteellisen museon Terra Cotta -näyttelyä, mutta jäi silloin kertomatta yksi hauska yksityiskohta. Tarkoituksella, kun aattelin säästellä yllätystä myös tuleville vieraille jotka näyttelyyn ehkä haluaa, mutta tänään lehdessä kerrottiin että yllätys poistuu maanantaina. Harmi sinänsä, olis ollut kiva nähdä lisää ihmisten reaktioita. Näyttelyssä nimittäin seikkaili myös taiwanilainen performanssitaiteilija, joka kiertää sotilaiden mukana ympäri maailmaa. Pääasiallinen työnkuva kattaa viattomien ihmisten säikäyttelyä, missä kaveri oli kyllä erinomaisen lahjakas.

Jarry-lempinimellä tunnettu heppu on maskeerattu niin uskottavasti Terra Cotta sotilaan näköiseksi, etten mitään epäillyt ensivilkaisulla. Siinä se pönötti korokkeella yhden huoneen kulmassa, ja vieressä oli vielä selvitys patsaiden restauroinnista ja yksityiskohtien uudelleenluomisesta. Joten luonnollisesti päättelin, että patsas on moderni restauraatio (ei se sentään ihan originaalista olisi mennyt) ja menin katsomaan lähempää. Ja jumatsuikka että oli pitkä se askel jonka harppasin taaksepäin kun patsas yhtäkkiä kääntyi kohti. Siis ihan tosi uskottava maskeeraus, ettei voi edes kuvitella. Seuraava täti joka uhriksi joutui säikähti niin, että kiljaisi ääneen ja pudotti laukkunsa...

Ilkikurisena ihmisenä en tietenkään halunnut pilata Villeltä yllätystä, enkä missään nimessä olla näkemättä kun he patsaan kanssa kohtaavat, joten palasin edelliseen huoneeseen vähän hoputtamaan. Haluaisin muuten edelleen korostaa että kun Ville kysyi mitä siellä oikein huudettiin, vastaus "yksi nainen pudotti ilmeisesti laukkunsa" ei ollut vale. Putosi se! Ville ei sentään pudottanut mitään, mutta kyllä sekin aika reilun matkaa hyppäsi taaksepäin. Riitta joutui myös uhriksi hetkeä myöhemmin, mutta Olli ei osoittanut mitään mielenkiintoa patsasta kohtaan. Mikä tietysti oli suuri pettymys, kun me Villen kanssa kulman takaa hihitellen kurkittiin ja odotettiin että miten siinä käy. Ihan tylsää.

Aina välillä liikkumatta seisoskelu kävi liian raskaaksi ja Jarry kuljeskeli ympäri näyttelyä. Oli käynyt Olliakin koputtelemassa olkapäälle kun herra ei muuten tosiaan kiinnittänyt patsaaseen mitään huomiota. Ja Ville-raukka säikähti vielä toiseenkin kertaan, kun Jarry parkkeerasi ihan kylkeen kiinni Villen keskittyessä lukemaan yhtä infotauluista. Oli kuulemma vähän taas hätkähtänyt kun oli sivulleen vilkaissut. Mutta vaikka pulssi hetkellisesti nousikin kun ekan kerran kohdattiin, oli sen jälkeen hauska seurata muiden ihmisten reaktioita. Enkä voi tarpeeksi korostaa kuinka täydestä patsas liikkumattomana pysytellessään meni. Hauska idea ja täydellinen toteutus muutenkin aivan uskomattoman tyylikkäästi kasatussa näyttelyssä.