Kotihousut

Mulla on aina ollut tapana käyttää erillisiä kotivaatteita. Siis jotain löysää, resuista ja erityisen sopimatonta julkisille paikoille. Oon ihan ennätysnopea vaihtamaan ne "oikeat" vaatteet näihin rönttövaatteisiin heti kun kotiovi takanani sulkeutuu, olettaen ettei mukana tullut muita kuin Ville. Parhaat kotihousut ikinä oli mahdollisesti historian rikkinäisimmät farkut. Muutenhan farkut ei kuulu tähän kotivaate-kategoriaan ollenkaan, mutta nää olikin ihan poikkeukselliset. Ne aloitti elämänsä ihan tavallisina farkkuina, mutta ajan kanssa ne muotoutui täydellisesti mulle sopiviksi ja, mikä tärkeintä, meni rikki. Minä oon täysin ompelutaidoton yksilö, joten äitikulta niitä korjaili pariinkin otteeseen, kunnes mitään ei enää ollut tehtävissä. Ja siinä vaiheessa niistä tuli parhaat kotihousut ikinä. Enemmän reikää kuin kangasta, täysin siivottomat ja siveettömät käyttää, mutta kotosalla kun kukaan ei nähnyt, mukavimmat housut mitä tiiän. Kaikki ei kuitenkaan jakanut mun rakkautta näihin farkkuihin (tai farkkujen jämiin...), koska äitikulta esimerkiksi yhdessä vaiheessa totesi, että jos hän vielä kerran näkee niistä vilauksenkaan, hän polttaa ne. Ja sit mä piilotin ne äitiltä, mutta jatkoin onnellisena niitten käyttämistä.

Farkut tuli elinkaarensa päähän silloin kun muutettiin Villen kanssa yhteen. Suoritettiin samalla tehokasta karsintaa molempien omaisuuksille, enkä pystynyt pelastamaan farkkuparkoja Villen tuomitessa ne roskiskamaksi. Oon aina epäillyt että tämä saavutus on yksi suuri tekijä siinä, miksi meidän äiti pitää Villestä niin kovasti... Vaan ei auttanut, farkut meni ja uudet kotihousut oli saatava. Hankin sit sellaiset punaiset ihanat lököttävät kangaspöksyt, jotka on palvellut hienosti siitä asti. Ne on täälläkin mukana. Ja nekin alkaa olla melkoisen rikkinäiset. Sinnikkäästi mä ne monena iltana jalkaani kiskon yhä, vaikka Ville nauraakin niille estoitta ja sanoo että niissä on kohta enää vain kaksi irtolahjetta, jos sitäkään. Ja tottahan se puhuu, etenkin kun ne ratkesi eilen illalla taas vähän lisää. Joten ehkä mä alistun kohtalooni ja sijoitan uudet kotihousut ostoslistan kärkisijoille. Toivottakaa mulle metsästysonnea.