Hajamielinen tohtori, osa 2

Joinain päivinä Ville ajaa itse itsensä töihin, ja tänään oli sellainen päivä. Siinä varttia yli viisi poika soittaa, ja hetken ajattelen että mahtaako tiedustella tarvitaanko kaupasta kotimatkalla jotain, mutta ei. Minimaalisen ärtyneeseen sävyyn tuo kysyy että enkö ole saanut sen sähköpostia. Enpä ole ollut koneen ääressä hetkeen, niin en ole, mitäs siinä? No sitä siinä, että herran saisi hakea kotiin, vartti sitten jo lähetti viestin. Vähän siinä nieleksin ja pidättelin naurua, kunnes sain kysytyksi että milläs pitäisi tulla hakemaan. Kyllä se sitten itsekin vähän hymähteli kun vihdoin muisti että oli ihan omalla autolla liikkeellä. Kotiin päästyään meidän oma pikku tohelo tunnusti että oli vielä kaiken kukkuraksi hypännyt väärään bussiin, ja melkein päätynyt opiskelija-asuntoloille parkkipaikan sijaan...