New Orleans

Mulla on taipumus ihastua melkein kaikkiin kaupunkeihin mihin pääsen matkustamaan, eikä New Orleans todellakaan ollut poikkeus, vaan taidan olla aikast rakastunut. Ranskalaiskorttelissa näkyi useita "vuokrataan" tai "myytävänä" kylttejä, enkä ihan sataprosenttisesti vitsaillut kun sanoin Villelle aina sellaisen nähdessäni että otetaanko tuo. Ne talot, se tunnelma, voisin oikeasti viettää siellä ehkä suunnilleen ikuisuuden. Pakotin Villen jo lupaamaan että uusi vierailu on mahdutettava Jenkkivuoden ohjelmaan, eikä tuo onneksi vastaan pistänyt. New Orleans on ihana!
Villen työkaveri suositteli meille kohtuullista ja edullista hotellia, josta sitten varattiinkin huone kahdeksi yöksi. Pienehköhän tuo huone oli, eikä meille sattunut edes ikkunaa, mutta hinta osui kohdilleen ja sijainti, se oli kyllä ihan paras mahdollinen. Meitä kun reissulla kiinnosti ihan eniten juurikin French Quarter, joka rajoittuu yhdestä reunastaan Canal Streetiin. Meidän hotelli oli korttelin verran Canal Streetin toisella puolella, siis korttelin päässä ranskalaiskorttelista. Erinomaista, sanon minä.
Hotellin hintaan kuului pienimuotoinen aamiainen, joka pikavilkaisulla vaikutti kyllä aika onnettomalta. Mutta tuohan ei meitä haitannut, sillä oltiin jo etukäteen päätetty että mepä syödäänkin aamiaista jossain kivassa kahvilassa juurikin siellä ranskalaiskorttelissa. Sellainen myös löytyi aika näppärästi, ihan huikean kaunis sisäpihan kahvila, jossa oli mukava istua aamukahvilla tuoreen croissantin ääressä. Virkistäytyneenä oli hyvä jatkaa ranskalaiskortteliin tutustumista, eli keskityttiin käpyttelemään vaan ympäriinsä. Siellä on niin kaunista etten osaa sanoin kuvailla. Siispä päätin ripotella raporttiin kuvia, mutta ei niistäkään saa sitä tunnelmaa välittymään.
Käytiin katsomassa myös Mississippi-jokea. Oli muuten hauska hetki kun ajomatkalla tultiin joesta yli. Olinhan minä tietoinen siitä, että siitä pitää yli tulla jos Houstonista New Orleansiin mielii päästä, mutta jotenkin tämä tieto ei kuitenkaan ollut aivan täysin iskostunut päähän. Siispä raivokkaat riemunkiljahdukset, kun huristelin valtavaa siltaa pitkin ja kyltti kertoi että alla virtaa Mississippi. Enhän minä ollut ikinä edes sitä nähnyt ja nyt ajelin siitä yli! Ja kotimatkalla vielä uudestaan. On se siis totta mitä sanotaan: hulluilla on halvat huvit...
Parin tunnin ulkoilun jälkeen ilmastoidut sisätilat houkuttelivat, jonka lisäksi me ilmeisesti halutaan nähdä kaikkien vierailukohteiden akvaariot. Ajoitus oli loistava, sillä meidän nauttiessa sisätiloista oli ulkona varsin intensiivinen rankkasadekuuro. Sit kun me lähdettiin akvaariosta, paistoi taas aurinko. Mutta siellä akvaariossa oli kiva kierrellä ja niilläkin oli ihan mukava kokoelma haikaloja. New Orleansin rauskujakin sai silittää, mutta ne ei kyllä kaivannut sitä hellyyttä likikään yhtä paljon kuin Houstonin akvaariossa. Silitettäväksi asetettu nurse hain poikanenkin tuntui olevan lähinnä unessa, eikä eväänsä liikauttanut kun sitä vähän rapsutin. Ei ihan kilpaillut New Orleansin akvaario Galvestonin massiivisen ja kerrassaan upean akvaarion kanssa. Siellä kaikki altaat olivat valtaisan kokoisia ja otuksilla tilaa uiskennella, jonka lisäksi niitä sai kurkkia useista eri kulmista ja kerroksista. New Orleansin saukkoaltaaseen näki vain pinnan alapuolelle, joten saukon noustessa kiven päälle, ei siitä näkynyt vilaustakaan. Mutta kivaa oli silti, eikä jääty sateen jalkoihin.
Akvaarion jälkeen käveltiin vielä vähän lisää ranskalaiskorttelissa ja käytiin Canal Streetillä syömässä matkalla hotellille. Pienen lepohetken jälkeen suunnattiin takaisin ulkoilemaan ja perehtymään French Quarterin iltaelämään. Löydettiinkin oikein kiva baari, jossa soitti Pat Casey and The New Sound, funkkisjazzia. Viihdyttiin siellä poikien setin loppuun asti ja siirryttiin sitten eteenpäin, etsimään vähän iltasyömistä. Sitä löytyi toisesta elävää musiikkia tarjoilevasta kohteesta, mutta valitettavasti kaverien setti loppui vain muutama biisi meidän saapumisen jälkeen. Siihen asti olivat kuitenkin ihan tosi hyviä.
Ville tilasi muuten iltapalakseen friteerattua alligaattoria! Minäkin maistoin sitä pikkuisen palasen ja olimme yksimielisiä siitä, että alligaattori on suhteellisen sitkeää. Eikä käytännössä maistu kauheasti millekään, ainakaan taikinakuoren maun läpi. Mutta saipahan mies yhden makuelämyksen lisättyä listalleen ja masut täynnä me jatkettiin matkaa, kunnes väsymys pakotti lopulta siirtymään takaisin hotellille.
Sunnuntaina me kirjauduttiin ulos hotellista, mutta saatiin jättää tavarat vielä heille säilytykseen. Siispä aamiaiselle siihen samaan ihanaan kahvilaan missä edellisenä aamunakin nautittiin croissantit ja vielä viimeiset kierrokset ranskalaiskorttelissa. Vierailtiin mm. Marie Laveau'n House of Voodoo'ssa, josta Ville osti muistoksi kynttilän, jonka pitäisi aktivoida luovuutta. Piipahdettiin myös yhdessä monista matkamuistomyymälöistä ja valikoitiin kiva kortti jääkaapin oveen. Se on yksi meidän reissausperinteistä, Turussakin jääkaapin ovi on aina ihan täynnä erilaisia kortteja ja magneetteja.
Vielä ennen lähtöä me mentiin ajelulle New Orleansin kuuluisalla St. Charles streetcarilla. Linjalla on liikennöinyt ratikka vuodesta 1835 lähtien, niin vetureiden kuin hevostenkin voimin. 13 mailin mittainen historiallinen reitti on ihan loistava tapa nähdä useampi puoli New Orleansia ja ihastella aivan uskomattoman upeita rakennuksia. Kaupungin arkkitehtuurissa on jotain aivan uskomattoman vetoavaa ja ainakin minun esteettisiin mieltymyksiini pienet ränsistymisen merkit istuvat täydellisesti. Ajan kuuluu näkyä New Orleansissa, enkä juurikaan jaksanut niitä ihan täydellisyyteen restauroituja taloja katsella, kun vieressä on juuri sopivasti vuosien patinoima ihanuus. Ranskalaiskorttelin suositteleminen olisi niin itsestään selvää etten viitsi edes vaivautua, joten me suositellaan todellakin ajelua St. Charlesin ratikalla. Loistava saittari ei juuri lompakkoakaan verota, kun matkalle tulee hintaa $1.25 suuntaansa. Täydellistä etenkin niille, jotka meidän tavoin haluaa muuten keskittyä ranskalaiskortteliin.
Tulipas tästä ihan megapitkä raportti, mutta en halua sitä osiinkaan pilkkoa. Jaksoiko joku lukea kerralla loppuun asti..? Jos jaksoi niin korostettakoon vielä että minä rakastuin New Orleansiin ja jos joku joskus tarjoaa tilaisuuden sinne päästä, menkää ihmeessä. Voitte sit tulla meille kylään, kunhan saadaan ostettua se ihana asunto French Quarterista. :)