Vielä Suomessa me oltiin hirmu ahkeria ja tunnollisia kierrättäjiä. Enää me ei olla. Silloin kun me allekirjoitettiin vuokrasopimus tästä meidän asunnosta ja meille näytettiin roskikset, me kysyttiin että kierrätetäänkö täällä mitään. Ei kuulemma. Ilmeisesti nää on yrittänyt saada sellaista mahdollisuutta, mutta käytännössä toistaiseksi ei ole mahdollista saada niin monenlaista keräysastiaa, eikä varmaan liene ihan ilmaista niitten tyhjennyspalvelutkaan. Joten huonosta omatunnosta kärsien mekin olemme joutuneet viskaamaan samaan roskikseen niin mainoslehdet kuin tyhjät muovi- ja lasipullotkin.
Lähikaupan aulassa on keräysastia jonne voisi viedä muovia. Mutta valitettavasti he eivät voi ottaa vastaan muovipulloja, vaan ainoastaan muovikasseja. Ihan hyvä sekin, koska muovikasseja varmasti paikallisella systeemillä jokaisen nurkkiin kertyy, mutta me käytetään ne roskapusseina pois. Ja edelleen ne muovipullot joissa vesi, mehu ja limppari ostetaan, menee kierrättämättöminä roskikseen.
Alan pikkuhiljaa saamaan tarpeekseni tästä turhautumisen tunteesta, ja etenkin kun meille nyt kannetaan sanomalehti kolmena päivänä viikossa (torstai, perjantai ja sunnuntai, jos kiinnostaa tietää) olisi kiva, jos voisi toimia vähän vastuullisemmin. Bongasinkin tänään pyykkituvan seinältä ilmoituksen kierrätyspisteestä, jonne voisi viedä ainakin lasit, metallit ja paperit (muovista en nyt ole ihan varma koskeeko taas vaan niitä kirottuja muovipusseja). Sinne on toki matkaakin jonkin verran, mutta ehkä se olisi vaivan arvoista. Eikä siellä tarvitse päivittäin ravata, kai tästä asunnosta joku kolo löytyy minne voisi kerätä kierrätettävää tavaraa, ja aina välillä käydä viemässä iso lasti. Tulisi itsellekin ehkä parempi mieli.
Mutta ei me ihan toivottomia olla tähän astikaan oltu. Meidän sähkö on meinaan ekologista tuulisähköä. Hippasen kalliimpaa kuin vähemmän luontoystävälliset vaihtoehdot, mutta siitäkin tuli parempi mieli. Ja jos me vielä ihan oikeasti saatais aikaiseksi kierrättää, niin tää maahan pelastuis alta aikayksikön...
torstai 4. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Jee!
Helka
:)
*syvä huokaus* kierrättäminen on kannatettavaa, mut joskus se aiheuttaa ihan yllättävii ongelmii. meiän mummun rivitaloyhtiön roskikset uusittiin alkukevääl ja sinne hankittiin tää normaali patteri erinäisii kierrätysroskiksii. joo, eihän siinä mitään, mut mummu ei oikeen oo sisäistäny, et mitä saa pistää minnekin, joten se oli pessy ja säästäny ison läjän erinäisii muovipurkkei, jotka se sit esitteli yksitellen mulle tyyliin 'mihin tää menee?'... mä oon siis nykyään virallinen roskahyväksyjä. oh joy.
Meidän japanilainen vuokralainenkin näytti vähän säikähtäneeltä kun me näytettiin meidän taloyhtiön roskikset. Sitähän on monesti ehdotettu, että niihin olis hyvä saada jotain kuvia tai jotain, kun vanhemmille ihmisille (ja ulkomaalaisille jotka ei edes tiedä mitä kyljessä lukee) voi oikeasti olla vähän haastavaa tottua tuollaiseen uutuuteen.
Mama ei sentään kaupannut niitä sulle perinnöksi.
Hyvää kesää!
Jaa siis niitä muovipurkkeja vai? Mutta eikös sulle Mama oo rintsikoitakin (perinnöksi) tarjottu, niin kai nuo olis siinä samassa sarjassa mennyt..? ;)
joo, ne perintörintsikat on mummun kaapissa. en uskalla ees tiedustella, et kuinka monta parii niitä mahollisesti on... pahaa pelkään, et ku aika mummusta jättää, ni yllättävii löytöi on useita. mut ne muovipurkit mä vein kyl roskikseen! 8-)
Mä en ehkä ikinä pääse yli sun tulevista perintörintsikoista... ;)
niin no, mä en ehkä koskaan pääse sisälle mun tuleviin perintörintsikoihin. mummu on ehkä 145cm/45kg. ja mä en ole. eikä oo kyl mutsikaan, joka on perimysjärjestykses ekana.
Mut sit sä voit ehkä vaikka askarrella niistä jotain. Tai kehystää seinälle muistoks teidän mummusta?
kipa? tai siis kaks...
Esmes..
Lähetä kommentti