Ville, tuo maailman ihanin hajamielinen tohtori, päätti hankkia meille liput, jotka sitten minulle yllätyksenä tupsahtivat postissa viime viikon lopulla. Tänä iltana siis, aivan innosta soikeana (Miksi muuten innosta menee soikeaksi? Kuuluuko tää samaan sarjaan sen kanssa että simpukat on muka niin onnellisia..?), mentiin katsomaan yhtä maailman parhaista musikaaleista. Ja se oli ihana! Esiintyjät olivat loistavia, lavasteet varsin tyylikkäät, toteutus paikoittain taianomainen, ja se musiikki saa välillä kylmät väreet menemään selkää pitkin. Tästä mä intoilen vielä monta päivää!
Intoilua auttaa se, että ostin väliajalla itselleni t-paidan jonka etumuksessa komeilee kummituksen naamio ja punainen ruusu, ja se on aikast hieno. Esityksen jälkeen bongattiin yhdellä tytöllä suunnilleen samaisella kuvalla varustettu juliste, joka todettiin tyylikkääksi ja työhuoneen seinälle loistavasti sopivaksi, joten Ville kävi vielä sellaisen nappaamassa mukaan. Samalla minä kuuntelin syvän järkytyksen vallassa kun yksi nainen kommentoi ystävättärelleen kuinka oli koko toisen puoliskon ajan miettinyt että eikö tämä koskaan lopu. Siis mitä?! Teki mieli mennä kysymään, että kai tähän oli joku ulkopuolinen syy? Että puutuiko takapuoli (Villelle kävi niin), vai puhalsiko ilmastointi kylmää ilmaa suoraan niskaan (minulle kävi niin)? Mutta ehkä se sit vaan ei tykännyt. Oma menetys.
Pistetään nyt vielä loppuun video American Idolin 7-kaudelta. Tässä kisan sinä vuonna voittanut David Cook (joka me on nähty livenä) ja The Phantom of the Operan "Music of the Night":
3 kommenttia:
Oopperan kummitus kuuluu minunkin lemppareihini.Paha kyllä erehdyin aikanaan ostamaan sen nimisen levyn, jolta löytyikin aivan toinen sovitus kuin tuo iki-ihana ALW.
toi leffaversio tuli pari viikkoo sit telkusta ja täytyy sanoo, et mä en kyl pitäny siitä, vaik oopperan kummituksesta ihan yleisesti ottaen tykkäänkin. no, ei kaikki voi kolahtaa.
simpukat on suunnilleen yhtä onnellisii ku telttailijat. eli ei lainkaan.
marketta: Mulla on vaan sellainen ALW:n kootut parhaat, missä on vaan pari biisiä Kummituksesta. Mut ehkä mä pärjään.
mama: Mä pidin, kun se oli niin Broadway-tunnelmalla toteutettu. Eikä Gerard Butlerin läsnäolo ole 300:n jälkeen häirinnyt koskaan.. ;)
Lähetä kommentti