Vuosipäiviä ja avaruussukkuloita

Päivälleen tasan 40 vuotta sitten, klo 8.32 Houstonin aikaa, Apollo 11 laukaistiin matkalleen kohti kuuta. Presidentti John F. Kennedy oli jo vuonna 1962 julistanut, että amerikkalaiset käyvät kuussa ennen vuosikymmenen loppua, ja ainakin ennen Neuvostoliittoa. Tämä presidentin kuuluisa puhe pidettiin muuten täällä Houstonissa, Rice Universityssa, missä Ville on tälläkin hetkellä töissä. Ja niin vain NASA toteutti presidentti Kennedyn kunnianhimoisen suunnitelman ja sai pari kaveria kuuhun 60-luvun puolella. Puhumattakaan Neuvostoliiton voittamisesta ns. space racessa, amerikkalaiset kun ovat edelleen ainoita jotka ovat kuussa käyneet.

Nykyisellään NASA:n tilanne on vähemmän hohdokas ja juhlittu kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Avaruussukkula Endeavour saatiin vihdoinkin eilen matkaan, kuudennella yrityksellä. Kaksi laukaisuyritystä jouduttiin jättämään kesäkuussa sikseen teknisten ongelmien takia ja kolme viimeistä keskeytettiin sääolosuhteiden vuoksi. Lauantaina sukkulaa ei haluttu tankata koska edellisen illan ja yön salamaniskujen pelättiin johtaneen mahdollisiin vaurioihin, ja sunnuntaina ja maanantaina sää oli yksinkertaisesti liian huono laukaisuun. Eilen sitten onnisti, mutta siltikään ei kaikki mennyt ihan nappiin.

Ulkoisen polttoainetankin suojavaahtoa ilmeisesti halkeili irti lähdön jälkeen ja vajaa kymmenen palasta osui sukkulaan. Huoli aluksen kohtalosta on suuri, sillä samalla tavalla kävi avaruussukkula Columbialle vuonna 2003. Silloin lopputulos oli traaginen: vauriot aiheuttivat sen, ettei alus kestänyt ilmakehään palaamista vaan tuhoutui, seitsemän astronautin saadessa surmansa. Vastaavanlaisen tilanteen toistuminen olisi suunnaton isku NASA:lle, jonka tilanne ei muutenkaan ole loistelias (poliittisen korrektiuden nimissä mainittakoon, ettei se ihmishenkien menetyskään olisi hyvä juttu). Presidentti Obama on pistänyt pystyyn työryhmän, jonka tarkoitus on selvittää NASA:n tehtävät ja asema tulevaisuudessa. Työryhmä raportoi elokuussa, jolloin selviää mm. kuinka paljon rahaa voi olettaa avaruusohjelmalle liikenevän vastaisuudessa. Esimerkkinä kerrottakoon, että Apollo 11:n aikaan NASA:n osuus oli 4% liittovaltion budjetista, kun se nykyisellään on 0.6%. Ero muuttuu huomattavammaksi jos lisätään vielä, että liittovaltion budjetti huitelee siinä kolmen biljoonan dollarin tienoilla.

Endeavour palaa takaisin heinäkuun viimeisenä päivänä ja NASA:n avaruussukkulaohjelman loppu on jo näkyvissä. Columbian onnettomuuden jälkeen ohjelma määrättiin lakkautettavaksi ja sukkulat poistettavaksi käytöstä vuoden 2010 loppuun mennessä. Endeavourin ja edesmenneen Columbian lisäksi laivueeseen on kuulunut myös Discovery, Atlantis, sekä myös onnettomuudessa tuhoutunut ja jo aiemminkin tässä blogissa mainittu Challenger. Endeavouria lukuunottamatta kaikki sukkulat on otettu käyttöön 1980-luvulla, ja Buzz Aldrin esittikin kirjassaan Magnificent Desolation: The Long Journey Home from the Moon (jonka muuten just sain luettua loppuun) mielenkiintoisia arvioita siitä oliko ylipäänsä kohtuullista odottaa kyseisiltä aluksilta liki kolmenkymmenen vuoden palvelusta.

Aldrin myös ilmaisi harmistuksensa siitä, ettei NASA:lla ole tällä hetkellä mitään korvaavaa kalustoa, jolla pystyisi lähettämään ihmisiä avaruuteen. Constellation ohjelma on vielä pahasti keskeneräinen, eikä taloudellisten resurssien puute helpota sen vauhdittamisessa. Amerikkalaisen avaruusohjelman tulevaisuudessa on siis luvassa useamman vuoden tauko, jolloin esimerkiksi kansainvälisen avaruusaseman tulevaisuus ja toiminta jää lähes tyystin venäläisten kosmonauttien ja kiinalaisten taikonauttien varaan. Tosin vastustustakin löytyy. Nykyisessä talousahdingossa on vaikea perustella rahan syytämistä avaruuteen, kun paikalliseltakin tasolta löytyy ongelmia. Kiinnostavaa nähdä millaisen kannan presidentti Obama ottaa NASA:n tulevaisuuteen ja kuinka paljon rahaa kehitykseen liikenee. Tätä tulevaisuutta pohditaan Aldrinin kirjassakin paljon, joten kannattaa ehdottomasti lukea jos mielenkiintoa vaan yhtään löytyy.